Suomi ei ole toipunut vuonna 2008 alkaneesta teollisuuden romahduksesta, jonka myötä merkittävä osa kansantaloutemme perustaa menetettiin. Teollisuuden rakenteellinen kriisi heijastuu monella tapaa koko Suomen talouteen ja sen näkymiin, todetaan tiistaina talousneuvostolle esitellyssä kolmen professorin asiantuntija-arviossa.
Professorien Bengt Holmström (MIT), Sixten Korkman ja Matti Pohjola (Aalto-yliopisto) kirjoittamassa Suomen talouskriisiä käsittelevässä muistiossa esitetään asiantuntija-arvio kriisin luonteesta ja kasvun edellytyksistä. Yksilöityjä toimenpidesuosituksia he eivät esitä.
Tuottavuuden kasvu pysähtynyt
Professorit pitävät nykyistä kriisiä jopa vaikeampana kuin 1990-luvun lama, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ennen kokemattomalla tavalla. Ideoista sen vauhdittamiseksi on puutetta eli– kasvun ”resepti” on hukassa.
Kriisin tausta meni professorikolmikon mukaan näin: Nokia-vetoisen ICT-klusterin menestys ylläpiti pitkään Suomessa suotuisaa, jopa petollisen suotuisaa talouskasvua. Budjettiylijäämät olivat isoja ja työttömyys alenevalla uralla. Näissä oloissa syntyi asetelma, jossa palkat nousivat enemmän – ja julkiset menot kasvoivat ripeämmin – kuin olisi ollut kestävän kehityksen kannalta suotavaa.
Elektroniikkateollisuuden romahduksen myötä vienti ja tuotanto ovat kääntyneet jyrkkään laskuun samalla kun paperiteollisuuden näivettyminen on jatkunut ja metallien jalostus on kärsinyt matalista markkinahinnoista. Kaikki tämä on heijastunut teollisuuden kannattavuuden heikkenemisenä.
Heidän mukaansa Suomella on edellytykset palata kriisiä edeltävälle kasvu-uralle, jos kriisi kirvoittaa riittäviin toimiin. Kriisin kääntämiseksi ripeään kasvuun ei kuitenkaan ole mitään yksittäistä ja nopeavaikutteista keinoa. Talouspolitiikassa on oltava määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä.
Valtiovalta voi heidän mukaansa avittaa talouskasvua kohentamalla yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä, edistämällä työn liikkuvuutta sekä tukemalla tutkimusta ja innovaatioita. Professorit korostavat myös kasvuyritysten merkitystä talouden uudistumisessa ja valtion osuutta tämän toiminnan suotuisassa kehittymisessä.
Julkiset menot eivät rahoitettavissa
Holmströmin, Korkmanin ja Pohjolan mukaan ennakoitavissa olevat julkiset menot eivät ole kestävästi rahoitettavissa nykyisillä veroasteilla. Verotuksen kiristämiseen ei kuitenkaan kasvutavoitteen takia ole varaa. He esittävätkin hyvinvointivaltion palveluiden ja tulonsiirtojen mitoittamista rahoituksen kestävyyden mukaisesti.
Professorit kuvaavat Suomen talousahdingon tärkeimpien syiden olevan suurelta osin rajojemme ulkopuolella. Korjaavat keinot on kuitenkin löydettävä kotimaassa. Talouspolitiikassa se tarkoittaa tuottavuuden nostamista ja talouskasvun nopeuttamista eli ”kipeitäkin valintoja”.