Kiinan hallintojärjestelmään on pesiytynyt sisäinen kilpailu, joka on paikoin johtanut yli-investointeihin, ylikapasiteettiin ja hallinnon velkataakan paisumiseen. Resurssihukka näkyy paikallisesti muhivina kiinteistökuplina ja aavekaupunkeina, joiden määrästä ei ole tarkkaa arviota.
Näin kirjoittaa Aalto-yliopiston professori, Suomen johtaviin Kiina-asiantuntijoihin kuuluva Matti Nojonen Elinkeinoelämän valtuuskunnan torstaina julkaisemassa analyysissä Kiinan pitkä varjo.
Nojosen mukaan Kiinan talouskasvun investointivetoisuus on viime vuodet paisuttanut varjopankkeja, jotka toimivat tarkasti säännellyn pankkijärjestelmän ulkopuolella. Yksin tänä vuonna maksettavaksi laukeaa varjopankkien velkapapereita 500–690 miljardin euron edestä. Hallitsemattomien riskien laukeamisella olisi maailmantalouden kannalta vakavia ja laajalle leviäviä vaikutuksia.
Kaikki valta alueille
Ongelmien taustalla on Kiinan tiao-kuai -hallintojärjestelmän muutos vuonna 1994, joka kasvatti aluetasojen valtaa. Kaiken päämääränä on ollut kansantuotteen kasvuluku, joka on jättänyt varjoonsa keskushallinnon asettamat muut talouspoliittiset tavoitteet.
Peking käski maakuntia luomaan itse tulonsa ja ne tekivät työtä käskettyä. Ne alkoivat takoa rahaa perustamalla markkinoille satojatuhansia yrityksiä. Ne paitsi pyörittivät eri alojen liiketoimintaa, myös myivät hallinnon hallitsemia resursseja avautuville markkinoille. Keskushallinnon ministeriöt taas menettivät lähes täydellisesti taloudellisen kontrollin alemman tason organisaatioihin.
Sama ilmiö kertautuu Nojosen mukaan maakunta-, kaupunki- ja piirikuntatasojen välillä.
Jokainen huolehtii itsestään
Nojonen kuvaa jokaisen hallintotason keskittyvän omien tulojensa luomiseen ja kasvattamaan bruttokansantuotetta. Koska tiao-kuai -periaate ei tue horisontaalista yhteistyötä, järjestelmään pesiytyy sisäinen kilpailu. Koko kansantalouden tasolla se johtaa helposti ylikapasiteettiin ja suoranaiseen resurssihukkaan.
Kiinteistökupla EU:n kriisimaiden tasolla
Yli-investoinnit näkyvät selkeimmin aavekaupunkeina sekä kymmeninä miljoonina tyhjinä kiinteistöinä, joiden lukumäärää kukaan ei pysty tarkkaan arvioimaan. Useat kokonaiset kaupungit ovat täysin asumattomia, vaikka niihin on rakennettu täydellinen infrastruktuuri.
Kiinteistöihin tehtyjen investointien osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut lähelle samaa tasoa kuin Espanjassa ja Kreikassa ennen kiinteistökuplan romahdusta.
Varjopankkien riskit siirtymässä reaalitalouteen?
Kiina on viime vuosina velkaantunut voimakkaasti ja samaan aikaan sääntelemätön varjopankkitoiminta on kasvanut. Varjopankkien toimintaan liittyvät ongelmat olivat yksi keskeinen syy Yhdysvaltojen finanssikriisin syntymiselle ja nyt markkinoilla epäilyt Kiinan yritysten ja paikallishallinnon kyvystä hoitaa lainojen takaisinmaksu ovat laajentuneet. Velalla rahoitetut investoinnit ajoittuvat pääosin nopeamman kasvun kauteen. Nyt yritysten voittomarginaalit ovat tippuneet ja tilauskannat ovat vähentymässä.
Nojosen mukaan pelättävissä on, että varjopankkisektorin riskit realisoituvat ja pahimmillaan tarttuvat nopeasti myös pankkisektoriin, kiinteistösektoriin ja siten koko reaalitalouteen. Tämän hallitsemattoman katalyysin riskiä hän pitää todellisena.
lehti 