Suomalaisista on vuoteen 2020 mennessä tehtävä maailman liikkuvin kansa. Näin ylevällä tavoitteella aloitti vuonna 1993 toimintansa Suomen liikunta- ja urheilu ry (SLU). Se syntyi Matti Ahteen ja Jukka Uunilan junailemalla sopimuksella. Työväen Urheiluliiton (TUL) ja konkurssitilaan ajautuneen Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajien tavoitteena oli perustaa ”ohut edunvalvontaorganisaatio”, kuten julkisuuteen annettiin ymmärtää. Samalla kerrottiin että SLU perustaminen säästää hallinnollisia kuluja 30 miljoonaa markkaa.
SVUL lopetti samalla virallisen toimintansa ja TUL:n huippuiskussa ollut kilpaurheilu vietiin lajiliittoihin. TUL menetti keskusjärjestöasemansa ja organisaatiosta vähennettiin ripeässä tahdissa noin 100 työpaikkaa. Muutama TUL:n lajivalmentajana tai lajipäällikkönä toiminut asiantuntija sai työpaikan eri lajiliitoista. Kuitenkin ns. ylimenokauden (1–3 vuotta) jälkeen valtaosa heistä sai etsiä töitä muualta.
Suonenisku TUL:n seuroissa
130 SLU-järjestöstä vain 44 kommentoi sääntö-ehdotuksia.
Suuri suonenisku tapahtui TUL:n seurakentässä. Moni seuravalmentaja koki lajiliitossa itsensä toisen luokan kansalaiseksi ja heitti hanskat tiskiin. Samoin teki moni muu pitkänlinjan seuratoimija. Tämän seurauksena kymmenet, ellei sadat, seurat kuihtuivat tai toiminta loppui kokonaan. Myös TUL:n seurakulttuuri muuttui kun perinteisestä monen lajin seurasta lajijaostot eriytyivät itsenäisiksi erikoisseuroiksi.
Samaan aikaan SLU:sta kasvoi mammuttimainen 130 jäsenjärjestön, yli 50 työntekijän ja 15 aluejärjestön organisaatio, jolle keksittiin jatkuvasti lisätehtäviä. Kukaan ei enää puhunut muutaman palkollisen edunvalvontaorganisaatiosta, kuten perustamisvaiheessa markkinointiin.
Kaiken tämän seurauksena ja samanaikaisesti tapahtuneesta suuresta yhteiskunnallisesta murroksesta johtuen kansalaisten liikuntaharrastus hiipui ja huippu-urheilun kansainvälinen menestys romahti. Samoin erityisesti pienet – eivätkä niin mediaseksikkäät – lajiliitot joutuivat ahdinkoon. Ei siis kovin hyvä lähtökohta tuolle vuoden 2020 asetetulle tavoitteelle.
Oli siis yritettävä tehdä jotain. SLU:ssa laitettiin vireille uuden valtakunnallisen kattojärjestön luominen. Samalla huippu-urheilun tason nostamista pohtimaan perustettiin Huippu-urheilun muutostyöryhmä (Humu), jonka mieleenpainuvimmaksi saavutukseksi suurelle yleisölle jäi työryhmän jäsenten huippupalkkiot ja kalliit selvitykset.
Huippu-urheilu Olympiakomitealle
SLU:n ja Olympiakomitean johtama järjestöremontti päätyi runsas vuosi sitten uuden järjestön Valon perustamiseen. Samalla huippu-urheilu keskitettiin Olympiakomiteaan. SLU ajoi vuoden 2012 lopulla alas toimintansa ja valtaosa sen henkilökunnasta sekä kaikki 15 piiriä siirtyivät Valoon. Tarkoitus myös oli että SLU:n jäsenjärjestöt liittyisivät tuosta vaan uuteen kattojärjestöön.
Ilman kipuilua järjestön syntyminen ei kuitenkaan tapahtunut. Uusi kattojärjestö haluttiin saada nopeasti pystyyn, eikä aikaa kunnon strategiakeskustelulle jäänyt. Samoin uuden järjestön säännöt piti vääntää niin nopeasti kasaan että 130 SLU-järjestöstä vain 44 kommentoi sääntöehdotuksia, eikä muutosesityksiä otettu lopullisessa valmistelussa huomioon.
Muun muassa Palloliitto, Koripalloliitto, Lentopalloliitto, Jääkiekkoliitto, Salibandyliitto, Voimisteluliitto ja TUL tekivät hyvin yhdensuuntaisia muutosesityksiä jotka jäivät kuitenkin huomioimatta. Samoin kävi suhtautumisessa SLU:n aluejärjestöjen jäsenyyteen Valossa. Näkemyserot olivat niin suuria että nuo yllämainitut järjestöt päättivät lopulta jättäytyä Valon ulkopuolelle.
TUL:ssa on kannettu huolta myös siitä että Valon painopiste on huippu-urheilussa, valittiinhan sen johtoon Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen.
Kattojärjestö olisi järjestökentän etu
TUL:n varapuheenjohtaja Jukka Ukkola muistuttaa liiton olleen kaiken aikaa aidosti halukas toteuttamaan liikunnan ja urheilun yhteisiä valintoja. Hänen mukaansa suomalaisen urheilun ja liikunnan järjestökenttä tarvitsee kattojärjestön, jonka sateenvarjon suojassa kaikki liikunta- ja urheilujärjestöt voisivat toimia omalla sektorillaan.
– Tämä olisi koko järjestökentän etu sillä liikunnan ja urheilun edunvalvonta on huonosti hoidettu. Yksi yhteinen toimija nimenomaan liikunnan edunvalvonnan saralla olisi omiaan parantamaan tätä tilannetta.
Hän tähdentää että Valoa lähdettiin perustamaan juuri tähän tehtävään. TUL oli vahvasti mukana rakentamassa ja luomassa uutta järjestöä. Valo ajautui kuitenkin törmäyskurssille useiden suurten lajiliittojen ja muun muassa TUL:n kanssa. Myös hän vahvistaa että keskeisin erimielisyyttä aiheuttanut kysymys on liikunnan aluejärjestöjen jäsenyys Valossa.
– Mikäli tämä ja Valon päätöksentekoon liittyvät peruskysymykset saadaan ratkaistua, en näe mitään syytä miksi TUL ei olisi mukana Valossa.
TUL remonttiin
Tähän liittyy vielä sekin kysymys, mikä on TUL:n rooli tulevaisuuden liikuntajärjestökentässä.
– Kun liiton omasta huippu-urheilusta on luovuttu, näkisin että TUL:n keskeinen toimintakenttä tulee laajasti olemaan erilaisten matalan kynnyksen liikuntapalvelujen mahdollistaminen koko elämänkaarelle sekä työyhteisöliikunta, Ukkola vastaa.
– Liitto mahdollistaa jatkossakin jäsenistölleen myös ns. amatöörikilpaurheilun. Se lähettää edelleen joukkueen kansainvälisen työläisurheiluliiton CSIT:n kisoihin. Tämä antaa muun muassa harrasteurheilijoille, työpaikkajoukkueille ja kansallisen huippu-urheilukärjen takana oleville TUL:n urheilijoille mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin kilpailutapahtumiin monissa lajeissa.
TUL:n resurssit paikallistasolle
Hänen mielestään TUL:n on hyvinkin pikaisesti pystyttävä muokkaamaan omaa organisaatiotaan vastaamaan paremmin muuttuneen yhteiskunnan sekä seura- ja harrastajakentän asettamiin haasteisiin. Liiton resurssien on kohdennuttava entistä tehokkaammin paikallistason seuratoiminnan kehittämiseen ja aktivoimiseen. Hän arvioi tämän tarkoittavan työntekijäresurssien uudelleen järjestämistä piiri/aluetasolla. Se tarkoittaisi myös piiritoimintojen yhdistelemistä ja uudelleenorganisointia.
– Myös yhteistyö muiden järjestöjen kanssa tulee korostumaan, koska toimintakenttää ei rajallisilla resursseilla pysty, eikä ole järkevää hoitaa, toteaa Jukka Ukkola toimii nyt 18. kautta TUL:n suurimman seuran Haukiputaan Heiton puheenjohtajana. 3 200 jäsenen seurassa harrastetaan 11 liikuntalajia.
– Seura haluaa myös mahdollistaa harrastamisen niin ettei yhdenkään lapsen tai nuoren liikuntaharrastaminen ole kiinni rahasta, sanoo Ukkola.
uutiskirje 
