Muun roskan sekaan hylätty elektroniikkajäte on kasvava uhka ihmisille ja ympäristölle Zimbabwessa, sanoo maan ympäristöviraston viestintäjohtaja Steady Kangata.
Niin kotien kuin yritystenkin vanhat televisiot, radiot, tietokoneet ja mikrouunit päätyvät erittelemättä kaatopaikalle.
– Ne sisältävät elohopeaa, lyijyä ja syöpää aiheuttavia aineita. Joukossa on myös tulenarkoja ja radioaktiivisia osia, Kangata listaa.
Laki ei velvoita kuntia erottelemaan elektroniikkajätettä muusta.
Jätehuolto ei ole kyennyt vastaamaan kulutuksen kiihtymiseen 12 miljoonan asukkaan maassa.
Köyhät altistuvat
Vaaroille altistuvat pahimmin köyhät, joita Zimbabwessa riittää. YK arvioi maan työttömyysasteeksi 60 prosenttia, vaikka paikalliset tilastot puhuvat 11 prosentista.
Vähävaraisten alueella Warrent Parkissa asuva Jairos Zimombe, 45, on ollut kymmenen vuotta työttömänä. Han hankkii perheelleen niukan elannon kierrättämällä muovia ja muuta jätettä läheisellä Westlean kaatopaikalla.
Kaupunki polttaa siellä säännöllisesti sairaalajätteitä, mutta savu ei pysäytä sinnikkäitä kierrättäjiä. He ottavat talteen metallia, muovia, kumia ja sähkölaitteiden osia myydäkseen ne torilla.
– Useimmat heistä eivät ole perillä terveysvaaroista, Kangata myöntää.
Pientä yskää
– Minua huolestuttaa vain tämä savu, joka yskittää, sanoo Zimombe. Hän otaksuu, että kaupunki olisi varoittanut kierrättäjiä, jos jätteet olisivat jotenkin vaarallisia.
Kangatan mukaan nykyinen laki ei velvoita kuntia erottelemaan elektroniikkajätettä muusta.
Lisäksi rahapula vaikeuttaa kaupunkien jätehuoltoa. Hararen Chitungwizan lähiön pormestari Phillip Mutoti kertoo, että jätteet pystytään keräämään vain kerran viikossa.
– Useimmilla asukkailla ja yrityksillä on jätemaksuja rästissä, ja roska-autoja on liian vähän, hän valittaa.
Tietoa tarvitaan
Hararen asukasyhdistysten yhteiselimen puheenjohtaja Simba Moyo vaatii viranomaisia ratkaisemaan e-jäteongelman. Asukkaille tulisi järjestää laaja valistuskampanja vaaroista ja kierrätyksestä.
Se voisi pelastaa Zimomben ja hänen kaksi teinipoikaansa, jotka isä ottaa lomilla avukseen kaatopaikalle. Vaikka Zimombe kiistää riskit, hän myöntää kärsivänsä päänsäryistä, hengitysongelmista ja univaikeuksista.
– Ei minulla ole varaa lääkäriin. Köyhyys ajoi näihin hommiin ja jatkan niin kauan kuin pystyn. Se loppuu, jos sairastun vakavasti, mies aprikoi.
uutiskirje 
