Maaliskuun kehysriihessä hallitus päätti leikata lapsilisistä 110 miljoonaa.
Elokuussa hallitus päätti kahdesta heikennyksestä perhepolitiikkaan. Kotihoidon tukikausi puolitetaan vanhempien kesken ja päivähoito-oikeutta rajoitetaan. Nämä muutokset maksavat vasta nyt saatujen laskelmien mukaan 135 miljoonaa euroa.
Maksetaanko perhepolitiikan heikennykset lapsilisien leikkauksella? kysyy tutkimuspäällikkö Minna Salmi THL:n politiikan seuranta ja vaikuttavuusyksiköstä.
Salmi viittaa ministeriöiden rakennepoliittisen ohjelman johtoryhmälle toimittamaan aineistoon ohjelman toimeenpanon etenemisestä ja valtiosihteeri Martti Hetemäen johtoryhmän loppuraporttiin, joka valmistui maaliskuussa.
Äidit työttömiksi, isät jatkavat töissä
Näissä tausta-aineistossa on päädytty samoihin arvioihin kuin tutkijat jo aiemmin. Äidin käytettävissä olevan kotihoidon tukikauden lyhentyessä merkittävä osa yli kaksivuotiaan lapsen kanssa kotona olleista äideistä joutuu työttömiksi.
Miten moni isä jäisi hoitamaan lasta tukikauden toiseksi puoliskoksi? Tausta-aineistossa sitä ei ole arvioitu. Salmen mukaan tutkijat eivät usko, että isät lisäisivät kotihoidon tuen käyttöä nykyisestä.
”Käytännössä kotihoidon tukikausi lyhenisi ja päivähoitoon tulisi arviolta 10 900–14 500 lasta lisää. Päivähoidon menojen kasvu korvataan rajaamalla päivähoito-oikeus osa-aikaiseksi lapsilta, joiden vanhempi on perhevapaalla nuoremman sisaruksen kanssa. Nämä uudistukset aiheuttaisivat siis yhteensä 135 miljoonan euron lisäkulut. Lapsilisien leikkaus kattaa näistä lisäkuluista valtaosan”, hän kirjoittaa THL:n blogissa.
”Leimaava” arviointi tekee paluun
Minna Salmi pitää ehdotettuja kotihoidon tuen ja päivähoito-oikeuden uudistuksia periaatteellisesti suurina muutoksina. Niissä puututaan perheiden vapaaseen valintaan ja tuodaan uudelleen viranomaiset arvioimaan perheiden lastenhoitoratkaisuja, sillä ”sosiaalisin perustein” lapsi voisi olla kokopäivähoidossa silloinkin, kun vanhempi on kotona.
Salmi kirjoittaa, että perheitä leimaavasta ”sosiaalisten perusteiden” arvioinnista haluttiin nimenomaan päästä eroon säädettäessä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta vuonna 1996. Päivähoito-oikeuden rajoittaminen osa-aikaiseksi saattaa lisäksi vaikeuttaa lapsen mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen.
”Onko siis mielekästä tehdä perhepolitiikkaan näitä periaatteellisesti suuria uudistuksia, joilla tuskin saavutetaan julkilausutut tavoitteet saada äitejä aiemmin perhevapailta töihin ja isiä enemmän lapsia hoitamaan? Sen sijaan uudistuksilla lisätään valtion menoja, ja niiden kulut maksetaan lapsilisien leikkauksella. Onko Suomella varaa heikentää perhepolitiikkaa perhepolitiikan uudistuksilla?” kysyy Salmi.
uutiskirje 
