Metsähallituksen mukaan erittäin uhanalaisen raakkukannan tila on huono. Paria latvapuroa lukuun ottamatta raakun lisääntyminen on kaikissa tutkituissa joissa riittämätöntä lajin säilymiseksi
Hälyttävin tilanne on pääuomissa, joissa raakut eivät ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Pääuomien raakkujen kuolema on erityisen vahingollista, sillä raakun perinnöllinen monimuotoisuus on niissä suurin. Latvapuroissa kanta vähitellen taantuu.
– Raakun häviäminen vaikuttaa laajalti, sillä raakut luovat tehokkaina vedenpuhdistajina erinomaisen elinympäristön monille joen eliölajeille, muun muassa lohikaloille, kertoo hankkeen vetäjä Panu Oulasvirta.
Syyt metsätaloudessa ja padoissa
Metsätalouden ojitus, auraus ja metsäautoteiden rakentaminen ovat aiheuttaneet ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista jokiin, jolloin liettyminen on muuttanut pohjan elinolosuhteet kelvottomaksi raakun herkälle nuoruusvaiheelle.
Pääuomien raakkupopulaatioille erityisen vahingollista on lohen nousun estyminen jokien patoamisen takia. Isäntäkalatutkimukset osoittivat entisten lohijokien raakkujen suosivan lisääntymisessään lohta taimenen sijaan.
”Valuma-alueet kunnostettava”
Välittömän häviämisuhan alla oleville populaatioille voidaan ostaa lisäaikaa kasvattamalla raakkuja laboratoriossa ja istuttamalla ne luontoon kriittisen nuoruusvaiheen jälkeen.
Metsähallituksen mukaan ainoa kestävä suojelutoimi on kuitenkin kunnostaa raakkujokien valuma-alueet. Lisäksi tarvitaan kalateitä lohen palauttamiseksi lohiriippuvaisille raakuille Iijoen ja Luton vesistöissä.
Suomen raakuille ei ole laadittu suojelusuunnitelmaa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Virossa.
lehti 