Tengzugin pyhäkössä pitää paljastaa rinnat

– Riittääkö jos ottaa paidan pois?

– Ei, pitää olla yläruumis paljaana.

– Entä huivi?

Pyhäköstä haetaan neuvoja parisuhteeseen, rakkauteen, liiketoimiin tai sairauksiin.

– Sekin pitää riisua.

Ghanalainen puskataksi trotro jättää minut Winkogon risteykseen kymmenisen kilometriä ennen Bolgatangaa. ”Tongo hills & Tengzug shrine” lukee maalatussa näyttötaulussa, sinne pitäisi päästä. Ongelmana on vain se, että Tengzugin kylä pyhäkköineen sijaitsee kymmenen kilometrin päässä risteyksestä, eikä julkisia kulkuneuvoja satu juuri nyt kulkemaan.

Yksityisautojakin kulkee hyvin harvakseltaan. Onnekseni paikalle sattuu bolgatangalainen Razak, joka tarjoaa kyydin perille asti.

Kyläpäällikön perhetalo

Tengzugin kyläpäällikön sementistä rakennetun kolmekerroksisen palatsin katolta avautuu merkillinen maisema. Perhetalon tasakattoisten asumusten taustalla kohoaa tasapainottelevilla graniittilohkareilla täplitetty kukkulamaisema. Puissa näkyy jo tuoreenvihreät lehdet, vaikka ruoho vielä kellertääkin – tänä vuonna monsuunisateet saapuivat ajoissa.

Perhetalo itsessään on laajennettu versio pohjoisghanalaisesta talorykelmästä. Asemakaavaltaan se muistuttaa hunajakennoa ja ulkomuodoltaan yksittäiset talot silinterihattua. Perinteisin menetelmin valmistettujen talojen oviaukot ovat matalia, eikä niissä ole lainkaan ikkunoita. Yksittäisiä asumuksia ja perhetaloa kokonaisuudessaan ympäröi pehmeästi kaartuva muuri. Korkeat seinämät, kapeat kujat ja näkyvyyden puute tekevät talosta labyrinttimaisen.

Talolla on kokoa, asuttaahan sitä yli kolmesataa perheenjäsentä. Päälliköllä on 19 vaimoa.

Eläinuhreja ja neuvontaa

Seudun tunnetuin pyhäkkö sijaitsee kukkulan kätköissä. Suuntaan sinne paikallisen oppaan Ernestin johdolla. Mutkitteleva polku kaartaa ohi päällikön uhrialttarin ja esi-isien ympyränmuotoisten hautojen, ohi päällikön uljaan hevosen, ohi höyhenillä ja verellä vuorattujen henkilökohtaisten alttareiden, ohi hyväntahtoisesti ilveilevien pikkulasten, ohi aasinkalloilla merkityn Aasiluolan.

Kivetyksellä ennen kukkulan jyrkintä osuutta on vuodatettu verta.

– Aamulla tässä uhrattiin lehmä. Niin isoa eläintä ei voi kuljettaa ylös asti. Veri valutettiin kalebasseihin ja kannettiin ylös pyhäkköön, Ernest selventää.

Pyhäkön suuaukko näkyy jo yläpuolella. Nyt pitäisi paljastaa jalat polviin asti ja riisua itsensä yläosattomaksi, mikäli mielii visiitille. Yläosattomuus on ikivanha perinne, jota myös vierailijoiden tulee kunnioittaa.

Riisun sandaalit. Käärin housunlahkeet polvenkorkeudelle. Otan pois paidan ja huivin. Käännän selkäni kukkulalle ja paljastan rintani kauniille maisemalle. Raikas tuulenvire ehtii tervehtiä rintojani ennen kuin peitän ne käsilläni.

Mieleeni tulvii elävästi Karimengan pikkukylässä koulupojan minulle esittämä arvoitus.

– Mikä on se arkinen tilanne, kun jokainen meistä heittäytyy hulluksi ainakin kerran päivässä?

En keksinyt. Oikea vastaus oli suihku ja alastomaksi riisuutuminen. Nykypäivänä kun alastomuus ei ole yleisesti hyväksyttävää tai soveliasta.

Myönnettävä se on, aika hullunkuriselle se tosiaan tuntuu. Jättää vaatteensa ja kassinsa kiven juurelle ja jatkaa matkaa avojaloin ja rinnat paljaana.

Lopputaival osoittautuu niin jyrkäksi, että tarvitsen kahta kättä selvitäkseni ylös asti. Saavutan pyhäkön suuaukon noususta ja yläosattomuudesta hengästyneenä. Istun luolamaiseen tilaan polvet rintojeni peitteenä. Tila on niin matala, että pääni yltää kattoon asti.

Luolan hämärässä syvennyksessä istuu pyhäkönhoitaja eläimentaljaan verhoutuneena. Vieressä on kookas keko höyheniä sekä uhrattujen lintujen ja eläinten verta.

Tengzugin pyhäkköön matkataan ympäri Ghanaa ja naapurimaistakin asti kysymään neuvoa. Tavanomaisesti ongelmat ja kysymykset liittyvät parisuhteeseen, rakkauteen, liiketoimintaan ja sairauksiin. Tarpeen tullen pyhäkön henki kutsutaan paikalle käsiä taputtamalla. Tehdään rituaaleja ja vastaanotetaan viestejä. Kun toivomus tai pyyntö käy myöhemmin toteen, tulee henkilön uhrata aasi ja toimittaa sen kallo Aasiluolaan. Siellä niitä täyttyneitä toiveita on vieri vieressä.

Yläilmoista avautuu surrealistinen kivikkoinen panoraamamaisema. Ihastelen sitä hetken ennen laskeutumista.

Päällikön puheilla

Auringonlaskun aikaan nuori tyttö saattaa minut ulkoilmasuihkuun. L-kirjaimen mallisen suihkunurkkauksen muuri yltää hädin tuskin rintoihini asti. Saippuoin pitkänmallisen ghanalaisen pesusienen ja kauhon päälleni ämpärillisen kaivovettä.

Vessamahdollisuutta tiedustellessani samainen tyttö johdattaa minut ulos labyrinttitalosta kohti puskaa. Kivien kätköissä kyykistelee naisia asioillaan. Minulle tyttö osoittaa kauimmaista kivirykelmää, jonka suojissa käyn puskapissalla. Takaisin talolle astellessani ilta-aurinko värjää taivaanrannan kauniin punaiseksi.

Iltasella Ernest ilmaantuu yllättäen. Hän ilmoittaa, että nyt olisi hyvä hetki tavata kyläpäällikkö, (joka muuten sattuu olemaan hänen isänsä). Osoitan vähän empien yövaatteitani, mutta se ei kuulemma haittaa ollenkaan.

Iäkäs päällikkö istuu palatsinsa edustalla muovituolilla yllään perinnesmokki ja hattu. Sanotaan käsipäivää. Hän toivottaa tervetulleeksi, ja minä kiitän vierailusta ja yösijasta.

– Pidätkö sinä tästä paikasta?

– Kyllä minä pidän. Maisema on ainutkertainen, niin kovin erilainen.

– Sitten sinä voit pitää tätä kotikylänäsi.

Nykyaika kohtaa perinteet

Minulta tiedustellaan useaan otteeseen, mitä haluaisin syödä illalliseksi – talosta löytyy kuulemma kaikkea, oluttakin on. Ilmoitan, että hapatetusta maissista valmistettu perinneruoka kenkey sopii oikein hyvin. Se tarjoillaan syvältä muovilautaselta tulisen tomaattikastikkeen kera. Koostumukseltaan taikinamainen kenkey syödään sormin.

Päädyn nukkumaan katolla taivasalla. Tuulee puuskittain, ja on yllättävän viileää. Kietoudun tiukasti huiviini ja painaudun vasten ohutta patjaa. Ihmettelen taivasta. Pilvet näyttävät muodostavan palapelin. Kelmeä täysikuun valo puskee pihalle liitoskohdista. Päällikön hevonen hirnuu.

Jossain lähistöllä perhetalon nuoriso soittaa puhelimella ghanalaisia ja nigerialaisia hittibiisejä – onhan sentään perjantai-ilta, pitkäperjantai, jos ollaan täsmällisiä.

Kylään ei ole vedetty sähköjä, mutta muutama aurinkopaneeli löytyy. Teknologia on jo mullistanut kyläläisten elämää, mutta kristinusko tai islam ei ole syrjäyttänyt paikallisia uskomuksia. Täälläkin uskotaan ja ollaan uskossa, mutta niin perin erilaisen maailmankatsomuksen puitteissa.

Päällikön perhetalon katolla maatessa tuntuu kuin Tengzug sijaitsisi jossakin toisessa todellisuudessa.