Meksikon maahan kaivetut tytöt

Nyt laitetaan sinut rumaksi, äiti sanoi.

Tästä kohtauksesta alkaa Jennifer Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori (Like 2014). Päähenkilö Ladydin äiti hieroo tämän naamaan hiiltä ja pukee tälle poikien vaatteet.

Sillä ruma tyttö on parasta mitä Meksikossa voi olla. Muuten on vaarassa joutua huumekauppiaiden sieppaamaksi. Tuosta vaan, keskellä päivää. Eivätkä siepatut koskaan palaa.

Heidät pakotetaan vaimoiksi, prostituoiduiksi ja salakuljettamaan huumeita. Mitä kauniimpi tyttö, sitä suurempi on riski tulla siepatuksi.

– Jos joltain varastetaan Meksikossa auto, siitä nousee paljon suurempi numero kuin varastetusta tytöstä, sanoo Clement.

– Niin vähän tytöillä on arvoa. Tytöt eivät ole tärkeitä, ja todennäköisesti myös poliisi, jolle ilmoitat tytön katoamisesta, on korruptoitunut ja sekaantunut ihmiskauppaan.

Huumesota ja naiset

Clementin edellinen romaani A True
Story Based on Lies (Valheisiin perustuva tositarina) käsitteli palvelijoiden kaltoinkohtelua Meksikossa.

– Minulla näyttää olevan taipumus kirjoittaa jollain tavalla suojattomista ihmisistä. Sydämeni on aina heikoimmassa asemassa olevien puolella.

Varastettujen rukousten vuori kertoo mitä Meksikon huumesota on naisten näkökulmasta.

Maan huumekartelleista on tullut osa kansainvälistä, ison rahan rikosbisnestä.

– Huumekaupan suurimmat tekijät ovat Meksikossa rikkaampia kuin koko valtio. Nyt he ovat laajentaneet toimintaansa muun muassa rahanpesuun ja ihmiskauppaan.

– Ihmisen voi myydä monta kertaa, huumeannoksen vain kerran.

Kuin kanit koloissaan

Romaanin pohjana on yli kymmenen vuoden taustatyö. Clement kuunteli eri syistä piileskelevien naisten tarinoita, naisvankien tarinoita, huumekauppiaiden tyttöystävien tarinoita.

– Näin kuinka kymmenet, sadat perheenjäsenet ja ystävät vierailivat vankiloissa olevien miesten luona. Naisten luona ei käynyt juuri kukaan. Niin vähän heillä on arvoa.

– Ja sitten kuulin koloista.

Kuva peltoihin kaivetuista kuopista, joihin perheet maaseudulla piilottavat tyttäriään sieppaajilta, ei jättänyt Clementiä rauhaa.

– Kuvittelin kuinka tytöt kyyristelevät koloissaan sydämet tykyttäen. Kuin kanit, joita susi vaanii.

Toinen tärkeä elementti, joka Clementillä oli romaanin kirjoittamisen alusta asti mukana, oli Ladydi Garcia Martinezin kertojan ääni.

– Se on sellaisen ihmisen näkökulma, joka ei odota minkään muuttuvan paremmaksi, joka ei usko kenenkään koskaan välittävän hänestä tai siitä, mitä hänelle tapahtuu. Joka ei itsekään usko, että hänellä on mitään arvoa.

– Sellaiset äänet olivat minulle shokki.

Alituinen vaaran uhka

Väkivalta Meksikossa on eskaloitunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tiedon kerääminen kävi vaaralliseksi. Haastatellessaan eri syistä piileskeleviä naisia, Clement pelkäsi usein.

Yksi huumesodan vaarallisimmista näyttämöistä on Guerreron osavaltio, johon Varastettujen rukousten vuori sijoittuu. Siellä päähenkilö Ladydi elää äitinsä Ritan ja muiden naisten kanssa.

Ainoat miehet meilläpäin istuivat katumaastureissa, ajoivat moottoripyörällä ja ilmestyivät kuin tyhjästä AK-47 olalla, farkkujen takataskussa kokaiinipussi, paidan taskussa aski punaista Marlboroa.

– Meksikossa on yhteisöjä, joissa on pelkästään naisia. Se on iso sosiaalinen ongelma.

Miehet ovat kuolleet, yleensä väkivallan seurauksena, tai he ovat lähteneet Yhdysvaltoihin tai muualle Meksikoon.

Kirjallisuus voi vaikuttaa

Meksikon hallitus ei Clementin mukaan tee naisten auttamiseksi juuri mitään. Muutamat naisjärjestöt ovat perustaneet turvakoteja.

– Kukaan ei tiedä kuinka paljon tyttöjä ja naisia Meksikossa on siepattu, sitä ei tutkita. Mutta heitä on paljon.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan pelkästään Yhdysvaltoihin viedään Meksikosta ihmiskaupan uhriksi joutuneita naisia vuosittain 600 000 – 800 000. Siihen lukuun ei sisälly maan sisäinen ihmiskauppa.

– Mutta ei ihmiskauppa ole vain Meksikon ongelma. Sitä tapahtuu kaikkialla, myös maissa, joissa oikeusjärjestelmä toimii. Puhumattakaan Intiasta, Kiinasta, Venäjästä tai vaikkapa se mitä tapahtui juuri Nigeriassa, jossa siepattiin kerralla 200 koulutyttöä.

– En tiedä voiko minun kirjani muuttaa mitään, mutta tiedän että kirjallisuus voi olla voimakas väline.

– Dickensin Oliwer Twist vaikutti lakeihin lapsityövoiman käytöstä ja Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin ansiosta alettiin keskustella naisten oikeudesta omaisuuteen ja työhön. Victor Hugon Kurjat, Zolan kaivostyöläisistä kertovat kirjat, Clement luettelee.

– Kirjallisuuden historiassa on romaaneja, jotka ovat muuttaneet historiaa ja maailmaa.

Itse hän sanoo kirjoittavansa ennen kaikkea kaunokirjallisista lähtökohdista. Hän haluaa luoda kiinnostavia hahmoja ja kiinnostavaa kieltä.

– Kirjoitan siitä mikä minua koskettaa, asioista, jotka eivät jätä minua rauhaan. Ja nyt sain romaanistani ihmisoikeuspalkinnon New Yorkissa. Se on uskomatonta.

– Varastettujen rukousten vuoresta tuli sittenkin paitsi kaunokirjallinen teos, myös sosiaalinen protesti.

Sen protestin tarkoitus on näyttää maailman tyttöjen arvo. Yksinkertaisesti: antaa tytöille ihmisarvo.