Kun tuhkapakarat valtasivat Nigerian

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Ajattelevatkohan suuriäänisimmät maahanmuuton vastustajat mitään asioita koskaan loppuun saakka? Usein tuntuu, että he ovat irrottaneet tapahtumien seuraukset niiden syistä niin totaalisesti, että kysymykset ja vastaukset ovat vaihtaneet paikkaa tai tarkemmin sanottuna ne ovat menettäneet merkityksensä kun enempää vastaukset kuin kysymyksetkään eivät ole enää mistään kotoisin.

Elämme eräänlaista ihmiskunnan suurten rikosten kunnianpalautuksen ja historian roskapönttöjen tonkimisen kultaista aikakautta. Järki on vapautettu turhasta logiikan painolastista.

Nämä kysymykset putkahtivat jälleen kerran mieleen lukiessani nigerialaisen Chinua Acheben (1930–2013) romaania Kaikki hajoaa.

Valkoisen miehen rikostaakka ihmiskuntaa kohtaan on raskas. Berliinissä 1884 pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa Afrikka jaettiin käytännössä Britannian, Ranskan, Saksan ja Portugalin kesken. Lisäksi tunnustettiin Kongon vapaavaltio Belgian kuninkaan Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, jonka kuningas testamenttasi 1889 Belgian valtiolle.

Vuonna 1902 ilmestyneessä romaanissa Pimeyden sydän Joseph Conrad kuvasi, mitä valkoinen mies puuhasi Belgian Kongossa. Francis Coppola teki rmaanin pohjalta elokuvan Ilmestyskirja. Nyt.

Berliinin konferenssissa sovittiin, että jos joku Euroopan valtio valtaa Afrikan rannikkoa, se ilmoittaa valloituksestaan muille asiakirjan allekirjoittajavaltioille. Rannikon valtaus oikeutti valloittajaa saamaan haltuunsa myös sisämaata sen takaa.

Valtauksen sai tehdä, jos pystyi osoittamaan kykenevänsä hallitsemaan alueen kauppaa ja merenkulkua. Sopimus takasi, ettei Euroopan maiden tarvinnut sotia keskenään valloituksista. Ajan hengen mukaisesti siinä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö paikallisilta asukkailta kysyä, sopiko valloitus heille.

Kun siirtomaaherruus ei tuottanut vuoden 1884 Afrikan suurjaon jälkeen toivottuja taloudellisia pikavoittoja, ryhdyttiin maailmanmarkkinoita jakamaan perinteiseen tyyliin aseiden voimalla kesällä 1914.

Tuhkapakarat

Kaikki hajoaa -romaanin tapahtumat sijoittuvat 1890-luvun Nigeriaan englantilaisten siirtomaaherruuden alkuajoille, kun valkoinen mies rakentaa Umuruun Suuren Joen rannoille uskontonsa, kaupankäyntinsä ja hallintonsa keskuksen.

Romaanin päähenkilön igbo-klaanin vahvan miehen Okonkwon kotikylässä Umuofiassa valkoisen miehen värväämiä oikeudenpalvelijoita vihattiin suuresti, koska he olivat vierasmaalaisia sekä ylimielisiä ja mielivaltaisia:

”Heitä sanottiin kotmiksi, ja harmaiden shortsiensa takia heitä nimitettiin myös tuhkapakaroiksi. He olivat myös vartijoina vankilassa, joka oli täynnä valkoisen miehen lakia rikkoneita miehiä. Jotkut olivat hylänneet metsään kaksosensa ja toiset pahoinpidelleet kristittyjä. Kotmat hakkasivat heitä ja pakottivat aamuisin siistimään hallintorakennuksen pihaa ja keräämään polttopuuta valkoiselle piirikomissaarille ja oikeudenpalvelijoille. Joillakin vangeilla oli heimonsa arvonimet, minkä vuoksi he eivät olisi ansainneet niin alhaista kohtelua. He kärsivät suuresti tällaisesta nöyryytyksestä ja valittivat heitteille jätettyjen peltojensa kohtelua.”

Heimoveljeys tuhoutuu

Päähenkilön Okonkwon eno Uchendu varoittaa liikaa nuorukaisia veljeilemästä valkoisen tyrannin ja lähetyssaarnaajien kanssa, koska se vaatii hylkäämästä sukulaisuuden ja heimoveljeyden:

”Te ette tiedä mitä tarkoittaa kun puhutaan yhdellä äänellä. Ja mitä tästä on seurannut? Uusi kauhistuttava uskonto on asettunut keskellenne. Nyt mies voi hylätä isänsä ja veljensä. Hän voi kirota isiensä ja esi-isiensä jumalat kuin metsästäjän koira, joka äkkiä tulee hulluksi ja hyökkää isäntänsä kimppuun.”

Enon visio on kuin Kommunistisesta manifestista: ”Porvaristo on repinyt perhesuhteelta sen liikuttavan tunnelmallisen verhon ja typistänyt sen pelkäksi rahasuhteeksi. Se on muuttanut lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen pelkiksi maksua vastaan työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.”

Ennen valkoisen miehen tuloa igbo-klaani elää luonnonmukaista, esi-isiä kunnioittavaa tasapainoista elämää. Heimosotia eri klaanien välillä käydään ajoittain, sankarillisuus ja miehinen suorituskyky ovat kunniassa. Okonkwo ottaa hajurakoa juopottelevaan ja saamattomaan isäänsä voittamalla painimestaruuden ja tekemällä ankarasti töitä. Hänen heikkoutensa on kuitenkin äkkipikainen luonne ja huumorintajuttomuus ja niistä johtuva ylpeys.

Vuonna 1958 ilmestynyt Kaikki hajoaa on entistä ajankohtaisempi teos maailman myllerrysten keskellä. Se edustaa perinteistä afrikkalaista tarinankerrontaa, jossa myyteillä ja eläintarinoilla on vahva sijansa. Myös perinteisen afrikkalaisen elämäntavan kuvaus on elävää ja koskettavan mielenkiintoista niin psykologisesti kuin antropologisestikin.

Viime vuonna kuollut Chinua Achebe oli Brownin yliopiston Afrikan tutkimuksen professori, joka julkaisi lukuisia romaaneja sekä runo-, novelli- ja esseekokoelmia. Häneltä on aiemmin vuonna 1969 suomennettu romaani Kansan mies.

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa, suomentanut Heikki Salojärvi. Basam Books 2014.