Swazimaalainen Nonkululeko Msibi kuuli olevansa hiv-positiivinen synnytettyään ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana. Hän ei uskaltanut kertoa asiaa miehelleen moneen kuukauteen.
Msibi pelkäsi, että mies syyttäisi häntä aidsin tuomisesta perheeseen ja heittäisi hänet ulos. Hän aloitti lääkityksen sairaalan ohjeiden mukaan, mutta vauva sairastui siitä huolimatta.
– Koska salasin tilanteeni, en pystynyt vakuuttamanaan anoppiani, että vauvaa pitää ruokkia pelkästään rintamaidolla.
Msibi kasvoi maaseudulla lähellä pääkaupunki Mbabanea. Hän keskeytti koulun kolmannella luokalla ja päätyi 15-vuotiaana raskaaksi ja avioon. Msibi oli menettänyt molemmat vanhempansa, joten avioliitto tuntui pelastusrenkaalta – ja hiv-diagnoosi maailmanlopulta.
Turvattomuus pelottaa
Moni swazinainen painii samanlaisten ongelmien kanssa, kertoo Thandeka Dlamini. Hän on tutkinut sitä, miksi naineet naiset aloittavat aids-lääkityksen myöhässä tai luopuvat siitä. Tutkimus löysi sosio-kulttuurisia ja sukupuolirooleihin liittyviä esteitä.
Niitä pyritään raivaamaan ennen heinäkuuta, jolloin Swazimaa aloittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n suositteleman Optio B+:n eli uudenlaisen lääkityksen hiv-positiivisille äideille.
Swazimaassa on 1,2 miljoonaa asukasta ja maailman pahin aids-tilanne. Joka neljäs 15–49-vuotias kantaa hi-virusta ja raskaana olevista 30–34-vuotiaista jopa yli puolet.
Dlamini muistuttaa, että vielä vähän aikaa sitten Swazimaan laki rinnasti naiset lapsiin, ja vaimon odotetaan edelleen tottelevan miestään. Siksi hiv-diagnoosi vaarantaa naisen turvallisuuden.
– Vaikeneminen voi johtaa kuolemaan, kapina pelastaa elämän, mutta uhkaa viedä ihmisarvon ja avioliiton turvan. Liiton hajoaminen tuo häpeän”, tutkimuksessa haastateltu 25-vuotias nainen tiivisti.
Esimerkeistä rohkaisua
YK:n tilaston mukaan yhdeksän kymmenestä swazimaalaisesta jatkoi aids-lääkitystä vuosi sen aloittamisen jälkeen. Mutta yksikin keskeyttäjä on liikaa, sanoo Swazimaan aids-ohjelmassa työskentelevä tohtori Velephi Okello.
– Meidän on ymmärrettävä heidän kohtaamiaan sosiaalisia esteitä, jotta pystymme auttamaan heitä jatkamaan lääkitystä.
Okello haluaa nostaa esimerkeiksi naisia, jotka ovat voittaneet vaikeudet.
Heihin kuuluu nyt 24-vuotias Nonkululeko Msibi, joka on lääkityksellä samoin kuin miehensä.
– Kun esikoiseni sairastui, tajusin, että minun on kerrottava asia, Msibi sanoo.
Hän sai neuvoja terveystyöntekijöiltä ja rohkaistui puhumaan anopilleen, joka epäili vauvan saaneen hivin. Testi vahvisti epäilyn.
– Sen jälkeen uskalsin kertoa miehelleni, jonka oli aluksi vaikea hyväksyä asiaa.
Myöhemmin mies kouluttautui aids-neuvojaksi, ja pari kannustaa nyt toisiaan ottamaan lääkkeensä.
uutiskirje 
