Yksityiskohtaista, intensiivistä, miltei hysteeristä tajunnanvirtaa, johon tempautuu mukaan.
Brasilialaisen uusrealismin uranuurtajan Luiz Ruffaton tunnetuin teos Rutosti hevosia on lopulta käännetty myös suomeksi. Alkuperäiskielellä vuonna 2001 ilmestynyt kirja on myös Ruffaton ensimmäinen novellikokoelma.
São Pauloon sijoittuva yhdenpäivänromaani sisältää 69 tyyliltään vaihtelevaa tarinaa. Muun tekstin lomassa vilisee ruokalistoja, seksinmyynti-ilmoituksia ja rukousohjeita.
Välillä Ruffato näyttää osaavansa kirjoittaa myös konventionaalisen käsityksen mukaisia mallilauseita, mutta parhaimmissa tarinoissaan hän lähestyy proosarunoa.
Muoto vastaa sisältöä
Sisältääkseen niin paljon yksityiskohtaista kuvausta Rutosti hevosia on hämmästyttävän vähän puuduttava, itse asiassa ei lainkaan. Se ei maalaile, se osoittaa ja toteaa.
Siinä ei ole tippaakaan moralisointia eikä analysointia, vaan pelkkää silkkaa naturalismia. Tällaista on köyhyys, näin elävät rikkaat, tällaisia ovat ihmiset, tämä on maailma. On tämä maailma.
Teoksesta ei löydy koherentteja tarinoita ja täydellisiä henkilöhahmoja. Eihän sellaisia ole todellisuudessakaan, eikä kadulla kuule oikein pilkutettuja kirjakielisiä lauseita. Mihinkään ei juututa, sisältö – ohikiitävät hetket ja ihmiskohtalot metropolin uumenissa – vastaa muotoa ja toisinpäin.
Puhekielen ja tajunnanvirran kuvaamisessa Ruffato on todellinen mestari. En muista lukeneeni todentuntuisempaa tajunnanvirtamonologia, vaikka osa sen sävyistä hukkunee taitavimmassakin käännöksessä.
Ruffaton kuvaus on niin intensiivistä ja uskottavaa, että tuntuu kuin todellisuus olisi siirtynyt paperille sellaisenaan, aivan ilman kirjailijan myötävaikutusta. Teksti virittää kaikki aistit todellisuuteensa. Kirjan luettuaan on vaikeaa uskoa, ettei oikeasti ole vieraillut kaupungissa.
Todellinen prolekirjailija
Lukijana en voi mitään ajatukselleni, että näin olisi pitänyt kirjoittaa jo kauan aikaa sitten, mutta ehkä kukaan ei ole kehdannut. Ruffaton tyyli on siinä määrin ainutlaatuinen, ettei sopivia vertailukohtia juuri tule mieleen. Ehkä osansa selittää tausta, jollaisella ei usein nousta maailmankuuluksi kirjailijaksi.
Ruffato syntyi lukutaidottoman pyykkärin ja popcorninmyyjän perheeseen brasilialaiselle maaseudulle. São Pauloon hän tutustui jo lapsena siirtotyöläisperheensä asuessa siellä vailla kotia.
Ruffato kertoi Helsingin Sanomissa 22. toukokuuta, ettei työväenluokkaisena koskaan oikein ollut kotonaan yliopistolla, jonne päätyi lapsuuden onnenkantamoisen kautta. Köyhyys jätti leiman. Yliopistolla hän kuitenkin tajusi, että jos haluaa omaa brasilialaista todellisuuttaan kuvaavaa kirjallisuutta, täytyy sitä tehdä itse.
Ruffato Luiz: Rutosti hevosia. Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Into 2014. 160 sivua.
uutiskirje 