Yllättävä tulos tutkimuksessa naisten silpomisesta

Vedellä tai pikemminkin sen puutteella saattaa olla huomattava vaikutus siihen, että monissa maissa tyttöjä edelleen ympärileikataan eli käytännössä heidän ulkoiset sukupuolielimensä silvotaan.

Ugandalaisen Gwada Okot Taon tekemä, vielä julkaisematon tilaustutkimus paljasti selvän yhteyden naisten elinympäristön vesilähteiden ja silpomisperinteen välillä.

Odottamaton tutkimustulos

Gwada Okot Tao tutki 20 etnistä ryhmää Keniassa, Zimbabwessa, Tansaniassa, Ugandassa, Ghanassa ja Etelä-Afrikassa. Hänen mukaansa tulokset osoittavat yksiselitteisesti, ettei silpomista esiinny alueilla, joissa vettä on käytössä helposti ja runsaasti.

Esimerkiksi hän nostaa Kenian, jossa etnisiä ryhmiä on 63. Niistä vain kolmessa silpomista ei harjoiteta. Kyseiset kolme ryhmää elävät Ison hautavajoaman alueella, josta vettä, kuten jokia ja järviä, löytyy runsaasti.

Tutkimuksen tilasi ugandalainen kansalaisjärjestö CCEDU. Järjestön tavoitteena oli etsiä vastauksia hallinnollisiin erimielisyyksiin, joita esiintyy silpomista harjoittavien ja sitä harjoittamattomien yhteisöjen välillä. Ongelmia syntyy esimerkiksi Keniassa, jonka silpomista harjoittavissa yhteisöissä uskotaan, ettei ympärileikkaamattomista ole johtotehtäviin.

Tulos veden merkityksestä tuli tutkijalle yllätyksenä. Nyt Gwada Okot Tao sanoo ymmärtävänsä, miksi aiemmat interventiot eivät ole lopettaneet silpomista.

– Kaikki on tehty väärin, sekä menettelytavat että lainsäädäntö ovat vääriä, koska niissä ei oteta huomioon sitä, miksi yhteisö alun perin on ottanut perinteen käyttöön.

Tapa ei katoa hetkessä

Tutkimusta ei ole vielä julkaistu, mutta Gwana Okot Tao on jo kertonut saamistaan tuloksista silpomisenvastaista työtä tekeville järjestöille.

Tanskalaisen DanChurchAidin ohjelmakoordinaattori Caroline Sekyewa sanoo vakuuttuneensa löydöksen selitysarvosta. Hänen mukaansa sitä tukee sekin, että vain ympärileikattuja tyttöjä pidetään yhteisöissään ”puhtaina”.

– Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että riittävän veden takaaminen kaikille lopettaisi naisten sukuelinten silpomisen, sillä tapa on uponnut syvälle kulttuurisiin rakenteisiin, Sekyewa sanoo. Hän uskoo kuitenkin, että tieto veden merkityksestä antaa uudenlaisia eväitä perinteen ehkäisystrategioihin.

DanChurchAidin toimintaan tutkimus vaikuttaa Sekyewan mukaan ainakin siten, että järjestö aikoo jatkossa painostaa poliitikkoja toimiin veden saamiseksi alueille, joissa naisten ympärileikkaaminen on yleistä. Hän kertoo, miten esimerkiksi järjestön toimialueella Pokotissa naisten on käveltävä kilometrejä vedenhankintamatkoillaan. Matkaa varjostaa pelko aseistettujen karjavarkaiden hyökkäyksistä.

Tautien pelko tuttu ilmiö

Ugandalainen Beatrice Chelangat kuuluu sabiny-heimoon, jonka tytöt ympärileikataan lähes säännönmukaisesti. Hän vastustaa käytäntöä ja työskentelee ympärileikkauksen vaaroista tiedottavassa REACH-kansalaisjärjestössä.

– Kenialaisessa dodoma-yhteisössä ajatellaan yleisesti, että leikkaamattomat naiset voivat saada hiivasienitulehduksen tai muita tauteja, Chelangat kertoo. Myös hän uskoo, että tutkimustulosta voidaan soveltaa silpomisen vastaisessa työssä.

Gwada Okot Tao itse uskoo vahvasti tutkimuksensa vaikuttavuuteen.

– Uusi löydös pakottaa tarkastelemaan vallitsevia käsityksiämme ja muuttamaan interventiostrategioita, kuten toimintatapoja ja lainsäädäntöä.