Tytöllä voidaan maksaa velka tai sopia riita

Ensi silmäyksellä Muahmmad Asif Umranissa ei ole mitään outoa. Hän odottaa ensimmäisen lapsensa syntymää, häistä on aikaa vuoden verran.

Pian kuitenkin paljastuu, että kaikki Umranissa ei ole aivan keskimääräistä. Tuleva isä on vasta 14-vuotias ja raskaudessaan pitkälle edennyt vaimo on sitäkin nuorempi. Nuoripari itse ei näe tilanteessaan mitään erikoista. Umranin kotikaupunki Rojhan sijaitsee Punjabin osavaltiossa Rajanpurissa, jossa lapsiavioliitot ovat yleisiä.

Umranin pienviljelijä-isä on ylpeä siitä, että on saanut pojalleen vaimon ja ”miniän perhettä palvelemaan”, kuten hän poikansa vaimon aseman määrittelee. Siitä, että kolonialismin ajoilta peräisin oleva (1929) laki kieltää avioliitot alle 16-vuotiailta tytöiltä ja alle 18-vuotiailta pojilta nuorukaisen isä on joko täydellisen tietämätön tai vain piittaamaton.

Maan rikotuin laki

Lapsiavioliitot kieltävä laki on voimassa kaikkialla Pakistanissa, mutta lahorelaisen asianajajan Intazar Mehdin mukaan se on maan kenties rikotuin säädös.

Yksi syy piittaamattomuuteen voi olla lain rikkomisesta määrättävä, asiantuntijoiden mielestä mitätön 1 000 rupian (7,5 euron) sakkorangaistus. Toinen merkittävä syy ovat ”epäviralliset avioliitot”, joita eri puolilla Pakistania solmitaan tuhansia päivittäin.

Pakistanilaisista 97 prosenttia identifioi itsensä muslimiksi ja vain osa heistä rekisteröi islamilaisen lain avioliittosopimuksen, nikahin, virallisesti. Monet elävät yhdessä vuosia ilman virallisia avioliittotodistuksia, joten viranomaisten on mahdotonta arvioida laittomien avioliittojen määrää.

Joidenkin asianajajien, muun muassa Intezarin, mielestä ongelma voisi ratketa rangaistuksia koventamalla ja virallisen avioliittoikärajan määrittelemisellä 16 vuoteen. Tuolloin pakistanilaiset saavat henkilötodistuksensa. Toisaalta miljoonien pakistanilaisten syntymäkin on jäänyt rekisteröimättä ja he viettävät koko elämänsä ilman virallista dokumenttia edes olemassaolostaan.

Rojhanissa asuva ihmisoikeusaktiivi Sher Ali epäilee, ettei lainsäädäntö yksinään riitä lopettamaan vuosisatoja kestänyttä perinnettä. Hänen mukaansa maaseudulla tyttö annetaan avioliittoon velanmaksuna tai riidan ratkaisemiseksi. Tyttö voidaan luvata miniäksi jo ennen syntymäänsä.

Eri heimoilla on erilaisia tapoja määrittää avioliittoikä. Sher Ali kertoo, että eteläisessä Punjabissa tytön katsotaan olevan kypsä naimisiin ja lapsentekoon, kun hän jaksaa nostaa täyden vesikannun ja kantaa sitä päänsä päällä. Köyhälle maalaisperheelle tyttölapsi voi olla rasite, josta halutaan päästä mahdollisimman varhain eroon.

Arveluttava ideologinen ohje

Kenties suurimman esteen lapsiavioliittojen lopettamiselle muodostaa kuitenkin Islamilaisen ideologian neuvosto, CII. Neuvosto on epävirallinen parlamentaarinen elin, jonka lausunnoilla on suuri vaikutus myös yleiseen mielipiteeseen.

Toisin kuin monet merkittävät uskonnolliset oppineet CII on toistuvasti kehottanut Pakistanin hallitusta olemaan säätämättä avioliitolle alaikärajoja. Vaikka neuvoston mielipide ei sido parlamenttia, sen neuvot ovat monien mielestä pikemminkin käskyjä kuin ehdotuksia.

Monet tutkimukset osoittavat lapsiavioliittojen haitat Pakistanille. Niihin lukeutuvat esimerkiksi nuorten tyttöjen raskauksista ja synnytyksistä koituvat terveysongelmat samoin kuin nuorten vanhempien jääminen koulutuksen ulkopuolelle.

Arshad Mahmood Pakistanin Pelastakaa lapset -järjestöstä painottaa, että pelkkä lainsäädäntö ei riitä. Sen toteuttaminen edellyttää panostamista esimerkiksi nikah-rekisteröijien, poliisien ja median koulutukseen.

– Ihmiset täytyy saada ymmärtämään, että lapsiavioliitot ovat pääasiallinen syy myös maamme suureen lapsivuode- ja lapsikuolleisuuteen.