Onko eroa sillä, mistä emme vielä tiedä tai minkä olemme halunneet unohtaa? Tällaisella tutkimusretkellä ollaan 150-vuotiaan Suomen Taiteilijaseuran kunniaksi eri puolella Suomea järjestetyissä näyttelyissä.
Vuonna 1864 taiteen ja kirjallisuuden edistämiseksi perustetun Suomen Taiteilijaseuran ensimmäinen puheenjohtaja oli 25 vuoden ajan Zacharias Topelius. Vuonna 1952 yhdistys muutettiin yksinomaan kuvataiteen harjoittajien keskusjärjestöksi.
Joukko suomalaisia erikoismuseoita toteuttaa Taiteilijaseuran juhlavuoden kunniaksi sarjan taideinterventioita muistuttamaan luovuuden ytimestä, menneen tuntemisesta ja sivistyksemme perusteista.
Osta lisää, kerää rahaa, kiirehdi työssä yhä enemmän.
Emil Aaltosen museossa Tampereen Pyynikinlinnassa taiteilijat tulkitsevat suomalaisuuden rakentumista ja ilmenemistä maamme teollisen historian kautta.
Tampere oli sotatarviketeollisuuden keskuspaikka ensimmäisestä maailmansodasta pitkälle 1950-luvulle saakka. Kati Immosen maalaussarja Riskiperimä muistuttaa itsenäisyytemme ajan sotaisuudesta. Miten talvisodan henki on tuottanut meistä univormukansaa, jossa yksilöllisyys katoaa. Yksilöllisyys on eri asia kuin roolipeli. Univormu on eräänlainen rituaali, joka naulitsee yksilön pieneen kehään.
Immosen Talvisatu-taiteilijakirjassa metsän eläimet esittävät ihmisen roolin sodassa avaten alitajuntamme suljetut ovet näkemään talvisodan hengen toisin.
Lyhyt maailman
kulutushistoria
Sodissa menehtyneiden miesten epätasapainon palautuminen kestää 50 vuotta. Siitä muistuttaa Hanna Vihriälän teos Sotien jälkeen syntyy enemmän poikia. Lasten haalarit ovat vaihtuneet avaruusolioiksi, jossa lapset on puettu alumiinisiin armeijan univormuihin muistuttamaan, että isänmaa on pysyvässä hälytystilassa.
Erittäin ajankohtainen on myös Eric Hynysen videokollaasi Lyhyt maailmanhistoria. Viime vuosisadan alkupuolen filmiaineiston avulla Hynynen tuo konkreettisesti silmiemme eteen kulutusyhteiskuntiemme jatkuvan kasvun seuraukset. Osta lisää, kerää rahaa, kiirehdi työssä yhä enemmän. Ota, omista, rikastu! Älä piittaa seurauksista, kaaoksesta, paniikista, sodista. Lisää voimaa, rahaa ja valtaa hinnalla millä hyvänsä.
Liisa Hietasen virkattu ja kudottu turistihahmo Sirpa tuo eteemme pokkarikamera kädessä ihmettelevän turistihahmon, tuon kulttuurielämämme peruspilarin. Onhan kaksi kolmasosaa teattereiden ja kulttuuritapahtumien kävijöistä keski-ikäisiä, keskiluokkaisia naisia.
Anni Rapinojan kenkäteokset sivuavat Emil Aaltosen teollisten toimien siviilituotantoa. Syystanssikenkien kenkäpari on tehty juolukanlehdistä ja niihin kytkeytyy metaforinen sanoma tavaroiden ja tuotteiden uudelleen käytöstä ja kierrättämisestä, ettei Eric Hynysen apokalyptinen Lyhyt maailmanhistoria päätyisi kulutusyhteiskuntamme tuhoon ja kaaokseen.
Merja Tanhuan Still Life -valokuvasarja on kunnianosoitus Emil Aaltoselle hänen merkittävästä roolistaan kulttuurintukijana. Aaltonen lahjoitti varoja muun muassa Tampereen kirjastotaloa varten. Vuosittain Emil Aaltosen säätiö jakaa tutkija-apurahoja noin kahden miljoonan euron edestä.
Yhtä juhlaa! 150-vuotiaan Suomen taiteilijaseuran kunniaksi: Liisa Hietanen, Eric Hynynen, Kati Immonen, Anni Rapinoja, Merja Tanhua ja Hanna Vihriälä. Avoinna 31.8. 2014 saakka.
Emil Aaltosen museo, Mariankatu 40, Tampere.
uutiskirje 
