Viime vuodet on käyty keskustelua työurien pidentämisestä sekä eläkeiän nostamisesta. Keskustelu sai alkunsa erään entisen pääministerin hiihtoretkellä saamasta lähes profeettamaisesta ilmestyksestä, jossa lanseerattiin ajatus. Kansakuntamme on tehtävä enemmän töitä ja pidempään! Aika missä me nyt elämme on muuttunut, myös maamme työttömyys on korkealla tasolla. Monet leipäjonossa ja kortistossa olevat haluavat työelämään tuottamaan taloudellista lisäarvoa ja eläketuloa yhteiskunnallemme.
Olen myös pannut merkille monia kymmeniä vuosia töitä tehneitä ihmisiä joita ei päästetä eläkkeelle. Tästä pitävät huolen vakuutusyhtiöiden lääkärit, jotka maksimoivat eläkeyhtiöiden eli työnantajiensa liikevoittoa. On palkansaajia, jotka ovat menettäneet työkykynsä raskaissa pakkotahtisissa teollisuuden, rakennusalan sekä muiden fyysistä ja henkistä kuormittavuutta vaativien alojen palveluksessa. Vastaani on tullut paljon tapauksia jotka olisivat jo vuosia sitten kuuluneet sairaseläkkeelle tai ns. kuntoutustuelle.
Työelämästä on tullut oravanpyörä josta ei pääse pois ja sinne haluavat eivät pääse töihin. Eläkkeelle pääsy ei voi olla pelkästään ikään sidottu. Pitää huomioida työuran pituus, tehdyn työn raskaus ja ihmisen vallitseva terveydellinen työkyky.
Tämän hiihtoretken jälkeen on ilmaantunut säännöllisesti pikku profeettoja todistamaan edellä mainittua työelämän uskonkappaletta mitä erilaisimmin julistuksin. Eräs heistä on ottanut sydämen asiakseen päivittäisen työajan nostamisen kahdeksaan tuntiin seitsemän ja puolen tunnin tilastollisesta työpäivästä. Perusteena ovat kuulemma kansakuntamme tuottavuuden nousu.
Työpäivän lyhentymisellä on haluttu laistaa ns. pekkaspäivien kertymää työnantaja järjestöjen oheistuksella. Lisäksi työelämän pätkiminen, osa-aikaistaminen ja kutsuttaessa töihin tulevat työntekijät, jotka halutaan pitää ainaisella koeajalla.
Miksi valtaapitävät poliitikot eivät puutu näihin edellä mainittuihin räikeisiin työelämän epäkohtiin? Nyt he hokevat, että työelämän säätely on purettava. Ja mihinkä tämä johtaisi? Palkat sovittaisiin pärstäkertoimen mukaan ja työntekemisen ehdot poistettaisiin.
Yhdessä työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä sovitut lailla vahvistetut sitovat työehtosopimukset ovat molempien turva. Tämän jälkeen työmarkkinoilla olisi voimassa viidakon lait. Täytyy muistaa työsuhteen olevan aina kahden kauppa! Antakaamme ihmisten tehdä tilaa työttömille järkevän eläköitymisen kautta. Antakaamme palkansaajien tehdä töitä työsuhteissa, joilla tulee toimeen.
uutiskirje 
