Tutkijatohtori Sinikka Torkkola on tehnyt tutkimuksen Vaaliraha ja lautakasa journalismissa – kohun lietsoja vai vastuullinen arvioija. Siinä hän arvioi journalismin kykyä hoitaa tehtäväänsä neljäntenä valtiomahtina.
Tampereen yliopistossa työskentelevä Torkkola keskittyy journalismin kykyä arvioidessaan vuonna 2008 vaalirahoituksesta nousseeseen kohuun ja lahjontaepäilyksen kohteeksi joutuneen pääministeri Matti Vanhasen lautakasatapaukseen. Lautakasa pyöri mediassa vuosina 2009–2010.
Vaalirahakohu vaikutti lainsäädäntöön
Vaalirahakohu alkoi keväällä 2008, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli lipsautti, ettei hän ole ilmoittanut kaikkia vaalitukijoitaan, koska ilmoittamatta jättämisestä ei rangaista.
Kallin kommentista alkoi mediassa paljastusten sarja, jossa kaivettiin esiin puolueiden vaalirahoituksiin liittyviä epäselvyyksiä. Kohulla oli vaikutusta myös vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön muuttumiseen.
Vaalirahoitusepäselvyyksien esiin kaivaminen linkittyy Vanhasta koskevaan lautakasamysteeriin. Vanhas-kohu lähti liikkeelle siitä, kun Yleisradion Silminnäkijät-ohjelmassa väitettiin Vanhasen saaneen maksutta puutavaraa talonsa rakentamiseen.
Vallan vahtikoira hoitaa tehtävänsä hyvin
Tutkimuksessa todetaan, että lehdissä julkaistujen toimituksellisten mielipiteiden ja yleisönosastokirjoitusten näkemysten mukaan journalismi hoitaa tehtäväänsä vallan vahtikoirana hyvin.
Lautakasatapausta puolestaan pidetään valitettavana poikkeuksena, josta ei pidä tehdä johtopäätöksiä journalismin toiminnasta yleensä.
Mielipidemaisema ei kuitenkaan ole Torkkolan mukaan ollut aivan yhtenäinen. Osa suomalaisesta journalismikentästä piti vaalirahaepäselvyyksien mediakäsittelyä ajojahtina, liioitteluna ja turhana kohuna.
Vaalirahakohun lietsonnasta syytettiin niin sanottua etelän mediaa – varsinkin keskustasta ja sitä lähellä olevien taholta. Toisaalta tutkimuksessa huomautetaan, että vaalirahoitusta käsittelevissä toimituksellisissa mielipiteissä Vanhasta ja keskustapuoluetta eniten kritisoivat kuitenkin maakuntalehdet.
Journalismia arvioidaan harvoin instituutiona
Torkkola kirjoittaa, että journalismi yhteiskunnallisena instituutiona sivuutetaan. Journalistisessa julkisuudessa journalismi on siis yhtä kuin journalistien toiminta.
Torkkola vertaa journalismia muihin yhteiskunnallisiin instituutioihin, kuten poliittiseen päätöksentekoon tai terveydenhuoltoon. Hän toteaa, että muiden instituutioiden samastaminen instituutiossa toimiviin on poikkeuksellista.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että esimerkiksi terveydenhuollon toimivuuden parantamista ei samasteta lääkäreiden tai hoitajien ammattitaitoon. Samoin poliittisen järjestelmän ongelmien ratkaisukeinoksi ei esitetä poliitikkojen ammattitaidon parantamista.
Torkkola toteaakin, että vaaliraha- ja lautakasatapaus osoittavat, ettei journalismissa ole tapana pohtia journalismin omaa toimintaa eikä arvioida journalismia instituutiona.
Tutkimusraportti Vaaliraha ja lautakasa journalismissa – kohun lietsoja vai vastuullinen arvioija on luettavissa verkossa.
uutiskirje 
