Suomen ja Naton torstaina allekirjoittamasta isäntämaasopimuksesta (Host Nation Support Memorandum of Understanding, HNS) on noussut suuri häly. Sitä on lisännyt poliitikkojen tai virkamiesten toimesta tapahtunut salaisten Nato-asiakirjojen vuoto.
Isäntämaasopimusta on jopa verrattu natsi-Saksan kanssa vuonna 1940 tehtyyn kauttakulkusopimukseen, jolla piti alunperin taata vain Pohjois-Norjassa sotivien saksalaissotilaiden lomakuljetukset Suomen läpi. Tosiasiassa Saksa miehitti sen nojalla puoli Suomea Oulusta ylöspäin – mikä johti lopulta Lapin-sotaan 1944–45.
Esimerkiksi vasemmistoliiton ex-europarlamentaarikko ja -kansanedustaja Esko Seppänen on julkisesti verrannut sopimusta 1940-luvun Saksa-sopimukseen. Hänen mukaansa ”samalla tavalla salassa Suomi liitettiin osapuoleksi Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaan”. Seppänen sanoo, että sopimus on irtiotto liittoutumattomuudesta.
Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on tuominnut sopimuksen hivuttautumisena Natoon.
Virallisesti puhutaan puiteasiakirjasta
Salassa pidettyjen mutta osin julkistettujen tietojen perusteella Nato sopii isäntämaan eli Suomen kanssa Nato-joukkojen kauttakulusta, logistisesta yhteistyöstä ja huollosta.
Puolustusministeri Carl Haglundin (r.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) suilla on todisteltu, että kyseessä on vain tekninen asiakirja, jolla taataan rauhanajan sotaharjoitusten kauttakulku ja huolto.
Naton huippukokoukseen matkanneet isäntämaasopimuksen allekirjoittajat ovat saaneet evästyksekseen tasavallan presidentti Sauli Niinistön läsnäollessa kokoontuneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (TP-UTVA) myönteisen lausunnon.
TP-UTVA toteaa tiedotteessaan, että ”isäntämaatuki on yleinen kansainvälinen käsite, jota sovelletaan tilanteissa, joissa maa ottaa vastaan ulkopuolista apua tai voimavaroja maaperälleen”.
Tiedotteessa sanotaan allekirjoitettava yhteisymmärryspöytäkirjan olevan puiteasiakirja. Sen perusteella asioista sovitaan tapauskohtaisesti.
TP-UTVA toteaa, että kyseessä ”ei ole kansainvälinen sopimus, vaan se on luonteeltaan poliittinen asiakirja”. Tiedotteessa tähdennetään, että ”Suomi ei sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen vieraita joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua”.
Tutkija luottaa ulkoministeriin
Puolustusministeriön isäntämaasopimuksesta vastaava erityisasiantuntija ei yhteydenoton jälkeen lopulta kommentoinut millään tavalla Naton kanssa tehtävän sopimuksen sisältöä.
Sen sijaan tutkijapuolelta asiasta sai maltillisia lausuntoja. Niiden antamista vaikeutti asiakirjojen pysyminen salaisina.
Professori Pekka Visuri sanoo, ettei ole oikein verrata sopimusta natsi-Saksan kanssa vuonna 1940 tehtyyn kauttakulkusopimukseen.
– Silloin oli maailmansota käynnissä ja oli pakko salata kaikki toimet. Tilanne oli silloin todella kireä. Nyt ei ole maailmansotaa tai vastaavaa tilannetta Itämeren piirissä, eikä varmaan tulekaan, ainakaan piakkoin. Siis ei ole järkevää verrata noita sopimuksia.
Visuri on taipuvainen uskomaan ulkoministerin sanaa, että sopimus on luonteeltaan ”tekninen”. Silti asia vaikuttaa hänestä hämärältä.
”Ei pitäisi ärsyttää Venäjää”
– Voidaan hyvinkin kysyä, miksi tällaista Natolla flirttailua sallitaan tehdä? Miksi Suomi antaa kuvan, että on sallimassa Naton joukkojen käyttää aluettaan?
Visuri pitää selvänä, että tällaisesta sopimuksesta pitäisi olla eduskunnan kanta – kuten Ruotsissa vastaavasta sopimuksesta saadaan.
– Kummalista, jos oppositio ei sellaista vaadi.
Suomen ulkopolitiikan keskeisenä tavoitteena olisi Visurin mukaan oltava Itämeren alueen säilyttäminen vakaana ja rauhallisena. Ei siis pitäisi suosia sotilaallisia toimia, joilla kärjistetään tilannetta.
– Ei pitäisi ärsyttää Venäjää jatkuvalla Nato-puheella ja salakähmäisillä toimilla Naton kanssa. Parhaillaan menee merisotaharjoitus, jota Venäjä varmasti epäilee salaisen yhteistyön harjoittelemiseksi, ja aivan syystä. Suomen pitäisi välttää toimia, joissa sallitaan Naton joukkojen tulo Suomeen. Se on turhaa Venäjän ärsyttämistä, josta seuraa vain vahinkoa Suomelle.
Ei oikeudellisesti sitova sopimus
Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi kiinnittää huomionsa TP-UTVA tiedotteessa siihen, että kyseessä ei ole oikeudellisesti sitova sopimus vaan poliittinen asiakirja.
– Kyseessä on viranomaiskoordinaatiota koskeva asiakirja, jolla ei ole kansainvälisoikeudellista sitovuutta. Sen sitovuus on ennen kaikkea poliittista ja vaikeasti määritettävissä.
Koskenniemi sanoo, että epäilemättä asiakirjalla tiivistetään Suomen ja Naton teknistä ja sotilaallista yhteistyötä.
– Se ei kuitenkaan muuta Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita tai vähennä Suomen suvereenisuutta päättää siitä, mitä joukkoja maan
alueella on.