Ahtaus verottaa satoa
– Monilla perheillä oli 10–20 vuotta sitten 40 hehtaaria maata, mutta nyt useimpien on tyydyttävä alle hehtaariin. Asuinrakennusten lisäksi tilkulle mahtuu pieni vihannesmaa ja muutama kana, kertoo maatalousneuvoja Titus Rotich Kenian Suuren hautavajoaman alueelta.
Aikaisemmin 0,4 hehtaarin viljelyksillä voitiin tuottaa 28–38 säkillistä maissia. Yksi säkki painaa 90 kiloa ja siitä saa 26–38 euroa.
– Nyt moni saa olla tyytyväinen, jos korjaa pelloiltaan 20 säkkiä maissia, koska samalle maatilkulle täytyy ahtaa myös asunnot, kanat, lehmät ja muu tuotanto”, Rotich kertoo. (IPS)
Kun perheessä on kymmenen poikaa ja jokainen heistä haluaa viljellä maata, tilakoot kutistuvat vinhaa vauhtia. Se heikentää afrikkalaisten ruokaturvaa ja mahdollisuuksia ansaita elantonsa maataloudesta.
Suuren hautavajoaman alueella Keniassa asuva Kiprui Kibet on nähnyt isänsä 40 hehtaarin maiden osituksen kymmeneksi pikkutilaksi.
– Aikanaan maissia saatiin 3 200 säkillistä, nyt tuotan 0,8 hehtaarin tilkullani hädin tuskin 20 säkkiä, hän kertoo.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn tilastojen mukaan enemmistö Afrikan viljelijöistä hoitaa nyt alle hehtaarin tilaa. Yli hehtaarin omistavien osuus supistui Keniassa kymmenessä vuodessa 17 prosenttia. Sambiassa vähennys oli 13 ja Ugandassa 16 prosenttia.
Saharan eteläpuolisen Afrikan maapolitiikkaan perehtynyt Allan Moshi sanoo, että maata kahmivien sijoittajien ryntäys Itä- ja eteläiseen Afrikkaan vain pahentaa tilannetta pienentäessään paikallisten perintöosuuksia.
Väestönkasvu ja yksityisomistus
Moshin mukaan tilojen uusjakoa kiihdyttävät väestönkasvu ja siirtyminen yhteismaista yksityiseen maanomistukseen, jonka on uskottu tehostavan maankäyttöä.
Yhdysvaltain kehitysapuvirasto Usaid raportoi vuonna 2012, että 25 prosenttia Afrikan maaseudun nuorista ei perinyt maata, koska ei ollut mitään perittävää.
– Ihmiset haluavat omistaa maata, vaikka se tarkoittaisi elinkelvottomia tilkkuja. Suursijoittajia taas kiinnostaa tuottoisien kasvien, kuten leikkokukkien viljely, mikä supistaa ruokakasvien tuotantoalaa, Moshi pohtii.
Pienet tuottavat
FAO:n mukaan vähintään 75 prosenttia Afrikan maataloustuotannosta on pientilojen harteilla.
– Suurtilojen pellot ovat usein kesantona, sillä sijoittajat hankkivat maata keinottelumielessä ja valjastavat sitä harvoin ruuan tuotantoon, sanoo kenialaisten pienviljelijöiden Schemers-järjestön Isaac Maiyo.
Hänen mukaansa esimerkiksi Botswanan viljelijöistä 93 prosenttia on pientilallisia. He omistavat alle kahdeksan prosenttia maasta, mutta tuottavat liki kaiken maissin.
Lakia ei tunneta
Monilta Afrikan mailta puuttuu yhä maan ositusta säätelevä laki, huomauttaa Kenya Lands Alliancen Anthony Mokaya. Keniassa ja Etelä-Afrikassa laki on, mutta sen vaikutus jää vähäiseksi.
Keniassa laki kieltää pilkkomasta maata alle 0,8 hehtaarin tiluksiin, mutta viljelijä Kibetin mukaan harva tietää säännön olemassaolosta.
– Jaamme maat halukkaiden perijöiden määrän mukaan, hän kuittaa.
Tilojen pilkkominen vaikeuttaa myös koneistamista, muistuttaa teollista maataloutta edistävän Agri-ProFocus Kenyan Amos Thiong’o.
Ahtaus verottaa satoa
– Monilla perheillä oli 10–20 vuotta sitten 40 hehtaaria maata, mutta nyt useimpien on tyydyttävä alle hehtaariin. Asuinrakennusten lisäksi tilkulle mahtuu pieni vihannesmaa ja muutama kana, kertoo maatalousneuvoja Titus Rotich Kenian Suuren hautavajoaman alueelta.
Aikaisemmin 0,4 hehtaarin viljelyksillä voitiin tuottaa 28–38 säkillistä maissia. Yksi säkki painaa 90 kiloa ja siitä saa 26–38 euroa.
– Nyt moni saa olla tyytyväinen, jos korjaa pelloiltaan 20 säkkiä maissia, koska samalle maatilkulle täytyy ahtaa myös asunnot, kanat, lehmät ja muu tuotanto”, Rotich kertoo. (IPS)
uutiskirje 
