Kolmatta kertaa ykköselle?
Äänekoskelainen Tanja Koskinen kohtaa koulusäästöt lapsensa erityisopetuksen säästöinä. Koskisen kahdeksanvuotiaalla pojalla on kapea-alainen kielellisen kehityksen erityisvaikeus.
– Hän olisi kolmivuotiaasta saakka tarvinnut säännöllistä puhe- ja toimintaterapiaa. Perusterveyden huollon kautta myönnettiin satunnaista puheterapiaa ja hetken säännöllistä toimintaterapiaa.
Puheterapiaa myönnettiin neljännes suositellusta määrästä.
– Hän ei saanut suositeltuja terapiamääriä edes ykkösluokan aikana ja hän jäi luokalle. Siksi poikamme ei voinut oppia lukemaan.
Perhe muutti paikkakuntaa ja poika kertaa ykköstä.
– Lapsi pärjää muiden ykkösten mukana vielä, kun kaikki on ihan lällynhelppoa, mutta pelkään, että haasteet kumuloituvat taas joululta, kun opiskeltavat asiat muuttuvat taas vaikeammaksi.
Uudella paikkakunnalla asenne on terapian suhteen myönteisempi. Tosin se ei auta, koska kunta ei ole saatu täytettyä puheterapeutin virkaa.
– Niinpä puheterapiaa ei ole voitu ollenkaan aloittaa, vaikka sitä myönnettiin tunti viikossa, Koskinen toteaa.
– Vähän pelottaa, missä tilanteessa olemme taas ensi keväänä. Kertaankohan lapsemme ensimmäisen luokan toisen kerran? Kun lapsi ei pysty kommunikoimaan samalla tavalla kuin toverinsa, hän jää sosiaalisissa tilanteissa ulkopuolelle.
Koskinen toteaa, että kuntapalveluihin osuvat säästöt ajavat erityistä tukea tarvitsevan oppilaan syöksykierteeseen, josta on vaikea päästä pois.
– Vanhemmathan voivat tukea ”normaalin” lapsensa oppimista, mutta miten tuet erityistä lastasi? hän kysyy.
– Minunkaan ammattitaitoni ei riitä siihen, vaikka olen koulutukseltani taidekasvattaja-taidehistorioitsija ja lisäksi alan opintoja tehnyt koulunkäyntiavustaja.
Koskisen perheessä on myös puolison vaikeasti kehitysvammainen yhdeksäsluokkalainen lapsi. Hänen koulukuljetuksiinsa kohdistuvat säästöt ovat aiheuttaneet vakavan vaaratilanteen.
– Lapsi repi kahden muun oppilaan vaatteet 15 hengen koulubussissa, jossa oli yksi ainut ”normaali” ihminen eli autonkuljettaja, hän kertoo.
– Kehitysvammaisten piti selvitä jotenkin matkustusväli keskenään. No, eihän se sujunut. Ehkä pitää kuitenkin olla helpottunut siitä, että koko bussi ei ajanut ojaan.
Äidin pitää opettaa
Myös loviisalainen kaupunginvaltuutettu ja äiti Armi Lindell (vas.) mainitsee koulukuljetukset. Vaikka lapsille on annettu bussikortit, koulusta ei saa tulla bussilla, vaan pitää odottaa taksia, koska koulutaksit pitää saada täyteen.
– Taksin kyydissä meillä matka kestää jopa tunnin, kun bussilla se on 10 – 15 minuuttia ja lapset olisivat kotona ennen kuin taksi edes lähtee.
Lindell toteaa koulusäästöjen näkyvät ensisijaisesti siten, että kouluja esitetään vähennettäväksi.
– Jos se toteutuu, luokkakoot kasvavat, hän arvioi.
Hän on huomannut, että tuntikehysleikkaus näkyy opetuksessa.
– Se taas näkyy näkyy läksyjen määrässä ja siinä, että äidin pitää opettaa. En todellakaan sovellu opettajaksi, hän kirjoittaa.
Iso ryhmä väsyttää
Pieksämäkeläinen kahden alakoululaisen äiti arvioi säästöjen näkyvän selkeimmin siinä, että kun kouluja on lakkautettu, omien lasten kouluun on tullut lisää oppilaita.
– Poikamme viidennellä luokalla on oppilaita 24. Vielä on ollut tarjolla jakotunteja, tukiopetusta, erityisopettajan yhteistunteja ja pienryhmäopetusta, mutta kaikista näistä on uhattu luopua säästöjen nimissä, hän kertoo.
– Jo nyt iso ryhmä väsyttää poikaamme, haittaa keskittymistä, vähentää koulumotivaatiota. Miten käy, jos myös äidinkieli, matematiikka ja englanti opetetaan jatkossa yhdessä koko luokan kanssa?
Hänestä opetussuunnitelma nykyisellään pakottaa kaikki etenemään samassa tahdissa.
– Ilman tarvittavia tukitoimia osa oppilaista jää helposti jälkeen.
Hänkin ottaa esiin koulukuljetukset. Koulupäivät pitenevät. Aamulla lapset haetaan lähes kotipihasta 45 minuuttia ennen koulun alkamista.
– Iltapäivällä koulukuljetus tuo ison tien risteykseen, josta kävelymatkaa kotiin on vielä reilut kaksi kilometriä. Koulun loppuessa 14.30 lapsemme ovat kotona lähempänä neljää. Yritämme kuljettaa lapsiamme mahdollisimman paljon itse.
Kirjoittajan mielestä ala-asteet ovat kuitenkin Pieksämäellä hyvässä kunnossa ja opettajat ammattitaitoisia.
– Ehkä meillä on moni asia ihan hyvin, kunhan suunnitelluilta säästöiltä vältyttäisiin. Lomautukset sentään ymmärrettiin perua.
Viisi erityislasta 27 lapsen ryhmässä
Vantaalainen Marjo Katajisto kertoo kaupungin joitakin vuosia sitten päättäneen vaiheittain lakkauttaa erityiskoulunsa ja toteuttaa perusopetuslain mukaista integraatioperiaatetta.
– Laskelmissa meille vanhemmille näytettiin, miten oppilaiden mukana myös erityisopettajat ja koulunkäynninohjaajat (avustajat) siirtyvä resursseiksi lähikouluihin. Jo seuraavana vuonna lautakunta kuitenkin päätti vähentää ohjaajia. Erityisopettajia siirtyi muihin kuntiin, hän kuvaa.
Katajistolla on kaksi erityistä tukea tarvitsevaa lasta koulussa.
– Lapsi siirtyi kymmenen hengen pienryhmästä 27 oppilaan ryhmään. Luokassa ei ole ohjaajaa, erityisopetuspäätöksellä viisi lasta. Erityisopettajan tunteja saa matematiikassa noin kerran viikossa, tukiopetusta silloin tällöin.
Tämä johtaa siihen, että kotona työmäärä kotona uuvuttaa perheen.
– Kotona on pakko käydä kaikki asiat uudelleen läpi, opettaa kielioppi, laskumekanismit jne., koska isossa ryhmässä opetuksen seuraaminen on lähes mahdotonta, etenkin lukuaineissa.
Kotiopetukseen
Helsinkiläinen äiti arvioi, että erityisopetukseen riittämättömyys on myös Helsingissä suuri ongelma.
– Tyttäreni on käynyt kolme ensimmäistä kouluvuotta pienluokalla oppimisvaikeuksien vuoksi. Hänellä on diagnosoitu muun muassa puheen kehityksen viivästymä ja lukiongelmia.
Perhe päätyi rajuun ratkaisuun.
– Tänä syksynä hänelle ei löytynyt paikkaa pienluokalla ja hänet integroitiin normaaliluokalle ilman siirtymisaikaa tai henkilökohtaista avustajaa. Kuukauden kuluttua jouduimme ottamaan hänet kotiopetukseen, muun muassa koulukiusaamisen vuoksi.
Ratkaisua ei hyväksytty.
– Koulu teki lapsestamme lastensuojeluilmoituksen. Kotiopetukseen siirryttäessä menetimme myös oikeuden ilmaisiin oppikirjoihin ja kouluterveydenhuoltoon. Olemme hankkineet oppikirjoja ja välineitä jo usealla sadalla eurolla, vaikka kaupunki saa lapsestani edelleen tukea.
Fysiikan kirja syntymäpäivälahjaksi
Toinen helsinkiläinen äiti kertoo, että hänen luonto ja tiede -soveltuvuuskoeluokalla olevalle lapselleen ei koululla ollut varaa antaa fysiikan kirjaa.
– 13-vuotissyntymäpäivää odottava sanoi aamiaispöydässä: Äiti en mä toivokaan synttärilahjaksi muuta kuin fysiikan kirjaa, siitä olisi niin paljon helpompi oppia.
Lopulta kirjoja kirjoja kuitenkin löytyi koululta.
– Mutta mihinkään kielten harjoituskirjoihin ei saa tehdä merkintöjä vaan kaikki kirjoitetaan kaikissa aineissa vihkoon. Aika raskasta, äiti toteaa.
Säästöistä aiheutuu surkuhupaisiakin seurauksia.
– Postimerkin kokoinen jaksotuloste on printattua pelikortin kokoiselle paperille eikä siitä näe lukulaseillakaan mitään.
Hän toteaa säästöjen vaikuttavan oppilaiden mieleen.
– Kun joka lukukausi aloitetaan selittämällä, että säästösyistä saatte vain tai ette saa, hän kuvailee.
Ei pääse maksuttomaan koulutukseen
Uusmaalainen yläkoulun kielten ja pienluokan opettaja kertoo opettajien työpaineen kiristyvän.
– Pienluokka on aika vaativaa työtä. Tähän asti olen saanut ryhmätyönohjausta, nyt se loppuu. Koska sijaisia ei saa ottaa, en pääse aluehallintoviraston ilmaiseen koulutuspäivään, jossa saisin lisäoppia ja tapaisin muita pienluokan toimijoita, hän kirjoittaa.
– Sijaisuudet hoidetaan oman toimen ohella. Esimerkiksi yksi kasiluokka opiskelee kolmen viikon aikana ruotsia kolme kertaa viikossa keskenään naapuriluokan opettajan vahtiessa ja kolme kertaa minun kanssani. Laitoin kotiin viestin, jossa kerroin tilanteesta ja pyysin vanhempia opettamaan sen, mikä jää nyt koulussa oppimatta. Ja että ottaisivat halutessaan yhteyttä päättäjiin.
Opettaja sanoo kurjuutta lisäävän vielä sen, että hänen koulunsa oli niin sanottu homekoulu.
– Nyt ollaan parakeissa rakennustyömaan vieressä pari vuotta. Myös parakit ovat kosteusvaurioituneita ja osa oppilaista ja opettajista, esimerkiksi minä, saavat oireita näissäkin.
Pienempiä käsitöitä
Helsinkiläinen alakoulun opettaja näkee, että Helsingissä koulujen niukkuus on jatkunut samanlaisena useita vuosia. Mutta kohta tilanne tiukentuu.
– Tammikuusta lähtien ei saada sijaista ensimmäisinä poissaolopäivinä ja avustajat vähenevät, hän sanoo.
– Kirjoja meillä on kierrätetty jo pitkään. Käsitöissä ja kuvaamataidossa tehdään pieniä töitä, joihin materiaalia menee mahdollisimman vähän.
Häntä ihmetyttää tilastot, joiden mukaan luokanopettajan keskipalkka on 3 600 euroa kuukaudessa.
– Opettajan palkka koostuu peruspalkasta ja lisätunneista. Opetustunnit on vähentyneet vuosi vuodelta ja kuukausipalkka pudonnut merkittävästi. Itsellä tulee nippanappa 2000 euroa tilille kuukaudessa.
– Monissa kunnissa on palkattu jo vuosia luokanopettajat tuntiopettajina, jolloin ei tarvitse antaa edes 24 viikkotuntia, eli peruspalkka ei täyty. Nuorille vastavalmistuneille se on aika kauheaa. Monet tekevät toista työtä lisäksi.
Luovaa työtä
Hän toteaa kuitenkin, että Helsingissä asiat ovat varsin hyvin, koska ei ole jouduttu esimerkiksi lomautuksiin. Tilanne oli pahempi Varsinais-Suomessa, missä hän aiemmin työskenteli.
– Siellä oli muutenkin ihme käytäntöjä. Kunnat säästivät palkkaamalla epäpäteviä ja ikälisättömiä.
Helsingissä säästöt eivät välttämättä tunnu pahasti vielä syksyn aikana.
– Opetus on luovaa työtä ja perustuu ongelmien ratkaisemiseen annetuissa puitteissa. Aina sitä keksii ratkaisuja, kun alentaa tarvittavin osin aitaa, jotta jaksaa loppuun asti.
– Koulutusta on vielä paljon tarjolla työajalla ja sijaiset maksetaan keskitetyistä rahoista.
Helsingillä on myös muita etuja:
– Tarjolla on todella paljon ilmaista ohjelmaa ja työpajoja läpi vuoden. Elokuvia, konsertteja, messuja, museoita, vierailijoita, projekteja, hän kertoo.
– Kävimme viime viikolla kalassa, elokuvissa ja taidetyöpajassa. Suomenlahti-näyttely vieraili koululla ja ilmaista materiaalia sai eri järjestöilta. Pienellä paikkakunnalla Varsinais-Suomessa ei ollut rahaa liikkumiseen ja retkiä oli vähän.
Mutta:
– Tukitunnit ovat vähentyneet. Puolen ryhmän tunteja on vähennetty. Resurssiopettajaa ei palkattu tänä vuonna, hän toteaa.
– Luokkiin integroiduille oppilaille on myönnetty avustajaresurssia. En tiedä, miten käy joulun jälkeen, jos avustajia vähennetään. Lausunnoissa lukee kuitenkin, että avustajan avustusta tietty määrä viikossa.
Vuoden vaihteessa voimaan tuleva rajoitus sijaisten palkkaamisessa huolestuttaa hänen koulussaan erityisesti erityisopettajaa ja kielenopettajia.
– Avustajat ovat näreissään jo nyt, kun open poissa ollessa vastuu annetaan jollekin toiselle opelle toisessa luokassa ja se ope käy vain välillä katsomassa onko kaikki ok. Eli ’sijaistavat’ ilman sijaisen palkkaa.
Myös kaupungin rahankäyttö herättää kysymyksiä.
– Tuntuu pöljältä leikata papereita puoliksi, kun samaan aikaan maksetaan kymppitonni jostain remontista, joka juuri edellisenä vuonna tehtiin ja epäonnistui.
Huoli koulun tulevaisuudesta
Helsingistä arvioidaan koulujen lakkautusuhan ahdistavan lapsia.
– Lapset pelkäävät tutun yhteisönsä hajoamista ja kavereiden ja opettajien menettämistä. Toinen lapsemme on itkeskellyt ja ollut levoton, helsinkiläinen isä kertoo.
Tulevaisuuden koulu Helsingissä -facebook-yhteisössä vastattiin Kansan Uutisille samasta asiasta.
– Koulusäästöt näkyvät niin, että sadat vanhemmat puolustavat lastensa kouluja, joita ovat kuvitelleet heidän käyvän koulun tarjoaman opinpolun mukaisesti. He käyttävät valtavan määrän aikaa ja energiaa oman työnsä ja perheen ohessa oikaistakseen opetusviraston tekemiä virheitä. Kyllä, se on kansalaisdemokratiaa, mutta osoitus myös siitä, että luottamus virkamiehiin ja/tai poliitikkoihin on melko ohut, jos sitä enää edes on.
Peruskoulusta lisää perjantaina 10.10. ilmestyvässä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
