Kaivosbuumissa on unohtunut vesilain vaatimus, ettei yhdenkään vesistön tila saisi heiketä, todetaan Dragon Mining – kullanhimoinen lohikäärme -raportissa, joka julkaistiin 9. lokakuuta. Tästä huolimatta erityisen onnistuneina kaivoshankkeina esitellään raportin mukaan kaivoksia, joiden päästöt ovat ylittäneet ympäristöluvan ehdot.
Hitaiden akatemian ja Maan ystävien yhteistyössä toteuttamassa raportissa kerrotaan kultakaivostoiminnasta Suomessa yhden yhtiön, australialaisen Dragon Mining Oy:n, tarkastelun kautta. Raportin kommentointiin on osallistunut myös Talvivaara-kriitikkona tunnettu biokemisti Jari Natunen.
Dragon Mining -yhtiöllä on kaivokset Orivedellä ja Huittisissa, rikastamo Vammalassa. Oriveden kaivos on saanut jatkaa toimintaansa päästöjen ylittämisestä huolimatta ja Vammalan rikastamo saanut jopa laajentamisluvan. Yhtiö yrittää saada kaivokset myös Valkeakoskelle sekä Kuusamoon Oulangan kansallispuiston viereen.
Yhtiö louhi malmia myös Pohjois-Ruotsin Svartlidenissa, kunnes esiintymä ehtyi. Louhinta on lopetettu, mutta rikastamo toimii edelleen. Yhtiöllä on lähistölle kuitenkin useita muita malminetsintälupia.
Svartlidenissa Dragon Mining joutui ympäristörikossyytteeseen, kun lääninhallitus huomasi arseenin, kadmiumin, sinkin ja nikkelin ylityksiä vesikierrossa. Kaivoksesta koitui haittaa myös läheiselle Vapstenin saamelaiskylälle, sillä se sijaitsee keskellä porojen laidunnus- ja vaellusaluetta.
Kultaa tarpeeksi 200 vuodeksi
Raportissa painotetaan, että kulta on sijoitusmetalli, jolle ei ole yhteiskunnallista tarvetta. Kullan kysyntä oli vuonna 2013 noin 3750 tonnia, josta raportin mukaan vain 400 tonnia tarvittiin yhteiskunnallisiin, kuten teknologian ja lääketeollisuuden, tarpeisiin. Loput menevät koruihin ja sijoitustoimintaan.
Tyypillisesti kultaa on enää 2–4 grammaa tonnissa, koska rikkaammat esiintymät on jo kaivettu loppuun. Täten louhosmäärästä yli 99 prosenttia on jätettä. Arvioiden mukaan jo kaivettu kulta riittäisi teollisuudelle 200 vuodeksi.
Kultakaivostoiminta hyödyttää harvoja, mutta haittaa monia. Silti pelkät suorat yritystuet kaivoksille valtiolta ovat kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Raportin mukaan erityisen ongelmallisia ovat rikastusjätteet ja malmin louhinnasta syntyvät pölypäästöt.
Yksi ongelma ovat myös räjähteiden vesistöjä rehevöittävät ainesosat. Lisäksi kaivosten jätevedet voivat päätyä ympäröiviin vesistöihin monella tavalla, kuten Talvivaaran tapauksessa kävi kipsisakka-altaan vuotaessa.
Järvet kuolevat yksi kerrallaan
Ennen maaoikeuksien avaamista Dragon Miningin Oriveden kaivos kuului valtionyhtiö Outokummulle. Se myytiin Dragon Miningille osana Polar Mining -tytäryhtiötä vuonna 2003. Tuolloin myös kaivostoiminta loppui, mutta avattiin uudelleen vuonna 2007.
Oriveden kaivospiiri on vain kymmenien metrien päässä suojelualueesta, satojen metrien päässä vapaa-ajan asutuksesta. Kaivoksen kuivatusvedet lasketaan Ala-Jalkajärveen, joka sijoittuu suojelualueen ja kaivospiirin väliin. Sen vesi on luokiteltu huonolaatuiseksi ja kaloille elinkelvottomaksi.
Raportin mukaan pahin saastuminen on tapahtunut luultavasti Outokummun aikana, mutta kaivos tulee aiheuttamaan jatkossakin merkittävää haittaa. Sen mukaan Ala-Jalkajärven kohtalo uhkaa myös Peräjärveä.
Ennen järviin johdatusta kuivatusvedet neutraloidaan altaissa lipeällä. Raportin mukaan käsittely ei poista typpeä, alumiinia, sinkkiä ja sulfaattia kyllin hyvin.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluhdistyksen ottamien näytteiden mukaan alumiini- ja sinkkipitoisuudet ovat kaloille tappavia ja kadmium ylittää moninkertaisesti ympäristönormin myös läheisessä Peräjärvessä. Yhdistyksen tarkkailun mukaan molempien järvien pohjasedimentit ovat pilalla.
Uraanilöydökset yllättivät yhtiön
Uraani on lievästi radioaktiivinen alkuaine, joka on hyvin yleinen Suomen kallioperässä. Sen haitallisuus perustuu enemmän sen kemialliseen myrkyllisyyteen kuin säteilyvaikutuksiin.
Uraanipitoisen malmin louhinnassa uraania voi levitä pölynä ympäristöön ja veteen liuenneena pinta- ja pohjavesiin. Veteen liuennut uraani on myrkyllistä etenkin vesieliöille ja ihmiselle.
Maan ystävien leirin yhteydessä syksyllä 2013 Ala-Jalkajärven pohjasta löytyi uraania. Tämä yllätti sekä yhtiön että Pirkanmaan ELY-keskuksen. Lasketusaltaiden vesinäytteissä säteilyrajat ylittyivät jopa kolminkertaisesti. Raportin mukaan kyseessä voi olla luvittamaton ongelmajätteen varastointi ja mahdollinen työterveysongelma.
Vaikka malmin uraanipitoisuus olisi pieni, voi uraanipitoisuus kaivoksen lähijärvissä ja maaperässä olla suuri, koska rikkipitoisessa maaperässä aine käyttäytyy eri tavoin. Raportin mukaan sama on aiemmin havaittu myös Talvivaarassa.
25-kertaisia nikkelipitoisuuksia
Huittisten kaivoksen valumavedet virtaavat osittain suojeltuun Loimijokeen, jossa kasvaa muun muassa uhanalaista toutainta. Raportin mukaan vedenlaatu jokeen laskevissa ojissa on heikentynyt merkittävästi. Sulfaatteja on kymmenkertaisesti normaaliin jokiveteen verrattuna, karsinogeenisen arseenin pitoisuudet ylittyvät pahimmillaan nelinkertaisesti.
Lähialueilla monien asuinkiinteistöjen vesi tulee kaivoista. Alueen pohjavesi on vain 1–2 metrin syvyydessä ja virtaa kaivosalueelta jokea kohti.
Vammalan kaivoksen lähellä on muun muassa rauhoitettujen lintujen lisääntymisalueita ja kivikaudelta asti asuttu Stormin kylä. Vammalan rikastamon käsittelymäärää nostettiin vuonna 2012 ilmoituksella 200 000 tonnista 300 000 tonniin malmia, vaikka toiminnalle heltisi lupa vasta jälkikäteen 2014.
Myös Vammalan haitta-ainepitoisuudet ovat raportin mukaan osittain Outokummun peruja. Rikastushiekka-altailta jokeen laskevan ojan nikkelipitoisuudet ylittäneet laatunormeja jatkuvasti 25-kertaisesti vielä 2000-luvulla, sillä kaivostoiminnan haitat jatkuvat aina pidempään kuin toiminta.
Altaan pohjassa on myös uraanipitoista radioaktiivista jätettä. Lähivesistä on löytynyt myös luvanvaraisia booria ja berylliumia rikastamon lähivesissä, mikä raportin mukaan yllätti niin yhtiön kuin viranomaisetkin.
Kaivos kansallispuiston kupeeseen
Kuusamossa kaivosta on suunniteltu matkailukeskus Rukan läheisyyteen, noin kymmenen kilometrin päähän Oulangan kansallispuiston rajasta. Kaivospiirin välittömässä läheisyydessä sijaitsevat suojeltuun Koutajoen vesistöön kuuluvat Kitka- ja Oulankajoki.
Koutajoen vesistössä elää muun muassa ainutlaatuista suurtaimenkantaa. Kirkasta ja säännöstelemätöntä Kitkajärveä puolestaan kuvaillaan Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Se on määritelty myös Natura2000-alueeksi,
Raportin mukaan Kuusamon kaivoshankkeen suurin ympäristöriski liittyykin kaivoksen jätevesiin. Kuusamolaisia ei ole informoitu myöskään uraanipitoisen malmin louhinnan vaikutuksista.
Myös Valkeakoskelle suunnitellun kultamalmikaivoksen arvioidaan raportissa vaarantavan uhanalaisia lajeja, levittävän arseenipitoista pölyä lähiympäristöön ja aiheuttavan melu- ja tärinähaittoja myös lähistön asuinalueille.
Omistus piilossa hallintarekisterissä
Dragon Miningin omistus on hallintarekisterissä, joten yhtiön sivuilla mainitut suurimmat omistajat eivät kerro todellisia edunsaajia. Esimerkiksi Outokummun omistuksesta ei ole mainintaa, mutta Kuusamon kaivoksen YVA-selvityksessä sanotaan sen olevan neljänneksi suurin osakkeenomistaja.
Metallialan konserni Outokummulla on edelleen jonkin verran kaivostoimintaa. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii Jorma Ollila. Tilinpäätöksen mukaan yhtiö teki vuonna 2012 tappiota 18 miljoonaa euroa.
Piiloon jäävät omistussuhteet ovat vain yksi ongelmista. Raportin mukaan kaivostoiminta Suomessa ei ole lainkaan kestävää, mutta siitä huolimatta valtion mineraalistrategiassa houkutellaan jatkuvasti lisää ulkomaisia investointeja. Sen mukaan kaikki hyödynnettävissä olevat malmivarat on otettava käyttöön nopeasti.
– Strategiasta käy selväksi, että talouskasvu ja kansallinen kilpailukyky ovat valtion ensisijaisia tavoitteita, joiden jalkoihin jäävät ympäristön tila, muut elinkeinot ja paikallisten huoli omasta terveydestään. Tämän avokätisen linjan seurauksena Suomessa on yksi maailman lepsuimmista kaivoslainsäädännöistä, raportissa sanotaan.
Sen mukaan kaivoshankkeiden torppaaminen nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdotonta. Järjestöjen mukaan tähän vaikuttaa myös korporatismin perinne sekä se, että ELY-keskuksissa elinkeinoelämän edistäminen ja ympäristövalvonta ovat saman katon alla.
– Talvivaara ei ollut yksittäistapaus. Dragon Miningin ei olisi tullut koskaan saada lupaa avata Oriveden kaivosta uudelleen.
Kirjoittajien mukaan kaivosbuumia ei kuitenkaan tule pysäyttää siirtämällä ongelmaa globaaliin etelään. Heidän arvionsa mukaan koko kulutukselle ja talouskasvulle perustuva kehitys on kyseenalaistettava, sillä se on niin vakavassa ristiriidassa ympäristön kantokyvyn kanssa.
uutiskirje 
