Minulla oli ilo osallistua muutama viikko sitten Demon järjestämään seminaariin Sambiassa. Sen yhtenä tarkoituksena oli vahvistaa naisten yhteistyötä Sambian parlamentissa yli puoluerajojen. Naiskansanedustajia on vain 20, kun koko parlamentin vahvuus on 158 kansanedustajaa.
Naisten on vaikea päästä ehdolle, saati parlamenttiin, monista syistä. Ensin nainen vakuuttaa itselleen, että on kykenevä toimimaan politiikassa, sitten puolueen, jotta hänet hyväksytään ehdokaslistalle ja lopuksi oman vaalipiirinsä väestön.
Jotta ehdolle voi ylipäätään asettua, pitää olla rahaa. Ehdokkaat ovat oman vaalipiirinsä hyväntekijöitä, ruokkivat ihmisiä ja järjestävät erilaisia projekteja. Usein ehdolle asettumisen esteeksi muodostuu myös kielitaito, sillä parlamentin kieli on englanti. Kaikki eivät puhu englantia, sillä englannin lisäksi on seitsemän virallista bantu-kieltä. Kaikkia tyttöjä ei myöskään kouluteta.
Etsimme ryhmätyönä asioita, joita sambialaiset naiset voivat yhdessä ajaa. Tyttöjen alhainen avioitumisikä nousi ongelmaksi, jonka eteen kaikki olivat valmiita tekemään töitä. Alhaisen avioitumisiän syiksi nähtiin köyhyys, koulutuksen puute, huono kouluverkko ja kulttuuri.
Tyttöjä myydään vaimoiksi, jotta perhe saa rahaa, ja nuorimmat myydyt tytöt ovat vasta 11-vuotiaita. Kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta kouluttautua pitkien välimatkojen vuoksi.
Poliittinen järjestelmä Sambiassa on erilainen kuin meillä. Vaalipiirejä on 150 ja jokaisesta vaalipiiristä valitaan yksi kansanedustaja. Jokaisessa vaalipiirissä on myös heimopäällikkö, jolla on paljon valtaa. Lisäksi presidentti nimittää kahdeksan edustajaa oman mielensä mukaan.
Puoluejako ei perustu ideologisiin eroihin. Puolue valitaan sillä perusteella, missä pystyisi parhaiten edistämään oman vaalipiirin asioita, ja tässä vaalipiirin väen ehdotuksia kuullaan. On myös tavallista, että puoluetta vaihdetaan noin vaan.
Edustajien työskentely on vaalipiirikeskeistä. Se aiheuttaa vastakkainasettelua parlamentissa, kun jokainen edustaja työskentelee oman vaalipiirinsä hyväksi. Edustajat eivät keskustele asioista yli puoluerajojen. Kun yhteistyötä ei tehdä ja keskitytään parantamaan oman vaalipiirin asioita, ei Sambian tilannetta kansallisesti oteta huomioon. Se ei tietenkään ole maan etu.
Ennen kotimatkaa vierailimme Lusakan yliopistollisessa sairaalassa. Pääsimme tutustumaan synnyttäneiden naisten osastolle, joka käytännössä oli yksi huone täynnä sänkyjä. Yhden sängyn jakoi kaksi vastasynnyttänyttä naista vauvoineen. Alhainen avioitumisikä konkretisoitui, kun eräällä vuoteella lepäsi arviolta 12-vuotias tyttö vauvansa kanssa.
Matkalla lentokentälle radiossa kerrottiin, että eräs heimopäälliköistä kantoi huolta alhaisesta avioitumisiästä. Toivoa paremmasta siis on.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
