Politiikka ilman kunnollista ajatustenvaihtoa ja konkreettista debattia on kuin maustekaappi ilman suolaa. Siksi en ymmärrä pyrkimystä sellaiseen konsensukseen, ettei minkäänlaisia soraääniä kuuluisi mistään. Kaikki olisivat yhtä suurta perhettä ja herttaisen samaa mieltä.
On aivan eri asia tulla toimeen ihmisten kanssa ihmisinä kuin olla heidän kanssaan samaa mieltä poliittisesti. Kuka tahansa poliitikko tunnistaa tämän, mutta osa hyväksikäyttää mukavan miehen tai naisen mainetta piilottaakseen vallankäytön tai valtataistelun.
Erityisen taitavasti näin viestii uusi pääministerimme Alexander Stubb.
Porvari on porvari vaikka voissa paistais.
Pääministeri tykkää korostaa sitä, miten hyvin hän tulee kaikkien kanssa toimeen (minunkin), ja kuinka hyvää yhteistyötä hän tekee joka suuntaan. Kulkee hän sitten maailmalla tai maakunnissa, nuorten tai vanhojen parissa, leveä hymy ja hartioille taputtelu kruunaa hyvän selfien.
Samalla Stubb antaa sen vaikutelman, että hän tässä hyväntuulisesti yrittää pelastaa Suomen porukalla – ja nuo penteleen erimieliset katkerina koettavat jarruttaa. Sovittamattomat periaatteelliset erimielisyydet näyttäytyvät henkilökohtaisina ominaisuuksina, yleensä niin että oikealla ollaan neutraalisti ja asiallisesti oikeassa, vasemmalla tunteellisesti ja negatiivisesti väärässä.
Jos olet eri mieltä, ”teet riitaa”. Parhaat tyypit ovat pääministerin kanssa samaa mieltä.
Tämähän ei ole mikään uusi juttu: sekstettihallituksessa Paavoa haukuttiin usein hankalaksi, kun mikä tahansa ei mennytkään puheenjohtajien kokouksissa läpi. Nyt voi nähdä, mihin suuntaan mennään kun ärsyttävän erimielisten kanssa ei tarvitse enää neuvotella. Porvari on porvari vaikka voissa paistais, ja vassari omalla laidallaan pitämässä heikoimpien puolta.
Hetki sitten kaikki puolueet olivat muka työväen asialla, nyt sitä ei enää edes teeskennellä. Politiikan pintakiilto on kuitenkin entistäkin kiiltävämpää. Osaan politiikoista rakennetaan supersankarimaista kuvaa, jossa mediamaine on todellista sisältöä tärkeämpää. Kansa hurraa kuin jääkiekkosankareille kentän laidalla ja samalla voidaan ajaa hyvinvointivaltion elementtejä alas yksi kerrallaan.
Kauniiden ja rohkeiden Unelmavävy vie maamme entistä syvempään eriarvoistumiseen ja myös maakunnalliseen jakaantumiseen.
Edesmennyt isäni ruukasi autokauppa-asioissa sanoa, että kannattaa aina katsoa myös konepellin alle. Sama pätee myös politiikassa: kannattaa katsoa myös kiiltävän keulapaneelin alta löytyvää koneistoa, jotta tietää mille taajuudelle päätöksentekijän sydän on viritetty. Louskuttaako se kovan konservatiivisia arvoja, leppoisan liberaalia luritusta vaiko suloisen sosiaalisia sointuja? Onko kone menettänyt iskutehonsa kokonaan ja puhaltelee tyhjäkäynnillä?
Sulosointuista konsensusta ei ole olemassakaan. Politiikassa ollaan arvojen takia.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
