“Olen Sipilän kanssa jokaisesta lauseesta samaa mieltä, ja haluaisin vielä lisätä muutamat rakenneuudistukset”. Näin lausui Jan Vapaavuori Ajankohtaisessa kakkosessa ja kiteytti samalla hyvin, kuinka Stubb, Sipilä ja Soini ovat talouspoliittisilta linjauksiltaan yhtä ja samaa. Heidän talouspolitiikkansa koostuu neljästä pääelementistä: menoleikkauksista, “rakenneuudistuksista”, veronkevennyksistä sekä heikennyksistä työehtoihin ja palkkoihin.
Vasemmistolla on seuraavan puolen vuoden aikana tärkeä rooli tämän talouspoliittisen pakkopaidan purkamisessa. Stubbin, Sipilän ja Soinin toimenpidelistalta on jo kokeiltu kolmea. Yhteisöveroa on alennettu roimasti ja edellisellä hallituskaudella myös ansiotuloverotusta kevennettiin ja työnantajan Kela-maksu poistettiin. Valtiontaloutta on sopeutettu 6,5 miljardin edestä. “Rakenneuudistuksia” on toteutettu muun muassa tiukentamalla työttömyysturvan ja opintotuen ehtoja, rajaamalla subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ajamalla palveluita alas. Silti taantuma niin Suomessa kuin Euroopassakin jatkuu ja työttömyys kasvaa.
Vasemmiston tulee nyt palauttaa aloite itselleen työllisyyskysymyksissä osoittamalla, kuinka monen “talousviisaankin” peräänkuuluttamalla elvytysohjelmalla ja kysynnän lisäämisellä on mahdollista vähentää työttömyyttä ja pitkällä tähtäimellä laskea velkasuhdetta. Kokemukset tältä hallituskaudelta osoittavat, kuinka leikkauspolitiikka ei toimi työttömyyden eikä velkasuhteen vähentämisen näkökulmasta. Stubbilla, Soinilla ja Sipilällä ei ole mitään muuta esittää kuin retoriikkaa.
Tämän lisäksi sekä vasemmiston että ammattiyhdistysliikkeen on syytä huomata, että oikeiston vaatimat työehtojen heikentämiset ja palkkatason laskeminen ovat vielä toteuttamatta. Mikäli Suomeen tulee porvarihallitus, tulevat samalla esitykset työnantajien työvoimakustannusten alentamiseksi, työehtojen heikentämiseksi ja palkkojen alentamiseksi “paikallisen sopimisen” nimissä. Palkansaajille näitä perustellaan lupaamalla ansiotuloverotuksen keventämisestä, mikä entuudestaan rapauttaisi hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja siirtäisi verotuksen painopistettä kulutusverojen suuntaan. Tällainen työmarkkinapolitiikka heikentäisi entuudestaan ihmisten ostovoimaa, syventäisi verovajetta ja voimistaisi työmarkkinoiden eriytymiskehitystä.
Porvarihallitus ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on valinta, jonka äänestäjät keväällä tekevät. Vasemmisto ja ammattiyhdistysliike voivat nyt osoittaa ihmisille, että porvaripuolueiden tyhjälle retoriikalle on vaihtoehto, joka on niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisestikin toimivampi. Syvenevä taantumuskierre voidaan katkaista elvyttävällä finanssipolitiikalla, uudistamalla rahaliiton tavoitteita, panostamalla työhyvinvointiin, pitämällä kiinni reiluista työehdoista sekä tukkimalla harmaan talouden ja veronkierron aiheuttamaa verovuotoa.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
