Ajat muuttuvat. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esittää tuoreessa maailmantalouden tilaa arvioivassa raportissaan julkisten investointien lisäämistä talouskasvun vauhdittamiseksi. Jo tämä on huomionarvoista, mutta vielä oleellisempaa on IMF:n esittämä tapa rahoittaa investoinnit: taantumasta kärsivissä maissa ne rahoittaisivat itse itsensä.
Velkarahalla rahoitettavat liikenneverkon kohentamishankkeet voivat kerrannaisvaikutustensa takia synnyttää verotuloja enemmän kuin velan määrän. Velkarahan käyttö investointien rahoittamisessa voi johtaa julkisen velan määrän laskuun.
Huolehtikaa työttömyydestä, niin budjetti huolehtii itse itsestään.
Vielä muutama vuosi sitten IMF oli keskeinen vyönkiristyspolitiikan vaatija, jonka suunnittelemaa politiikkaa toteutetaan euroalueen kriisimaissa. IMF on kuitenkin myöntänyt aliarvioineensa leikkauspolitiikan kielteiset vaikutukset. Taloudet eivät elpyneet, eivätkä budjettialijäämät supistuneet IMF:n ennustamalla tavalla.
IMF aliarvioi myös elvytyspolitiikan myönteiset vaikutukset. Sen tuoreissa linjauksissa korostuvat elvytyspolitiikan hyödyt.
”Huolehtikaa työttömyydestä, niin budjetti huolehtii itse itsestään”, oli John Maynard Keynesin tapa kertoa jo 1930-luvulla silloisille päättäjille, että julkiset investoinnit voivat erityisesti lama-aikoina rahoittaa itsensä.
Esimerkiksi yhden miljardin euron suuruinen valtion toteuttama investointihanke lisää aluksi valtion menoja yhdellä miljardilla eurolla, mutta menot ovat tuloja hankkeen toteuttajille – esimerkiksi niille työttömille, jotka työllistyvät hankkeen ansiosta. He kuluttavat osan tuloistaan, mikä luo talouteen uusia tuloja.
Kaiken kaikkiaan yhden miljardin euron suuruinen meno voi synnyttää kansantalouteen selvästi yli miljardin euron suuruisen tulon, josta valtio voi lopulta saada verotuloja yli miljardi euroa. Joissakin IMF:n arvioissa yhden miljardin euron suuruinen julkinen investointi voi luoda kansantalouteen kolmen miljardin euron suuruiset tulot.
Komissaari Jyrki Katainen otti esille aiempaa synkempää suhdanne-ennustetta esitellessään suunnitelman lisätä investointeja EU-alueella 300 miljardilla eurolla kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Suomessa se vastaisi noin 1,5 miljardin euron suuruisia vuosittaisia investointeja.
Vaikka tällaisilla rahamäärillä ei saada EU-talouksia selvään nousuun, EU:n uskottavuuden kannalta on oleellista, etteivät investointiaikeet jää sanahelinäksi.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
