Keinutuolifilosofiaa osa 21
Markkinatalouden päätähden, kuluttajan käsissä on kaikkien kansojen kohtalot. Hänen osto- ja kulutuskäyttäytymistään seurataan herpaantumatta. Sosialistisen yhteiskunnan lempilapsi oli uusi sosialistinen ihminen, joka ”Marxilais-leniniläisen filosofian perusteissa” määriteltiin uuden yhteiskunnan rakentajaksi. Hän oli internationalisti, jossa yhdistyivät aatteellinen vakuuttuneisuus ja elinvoima, syvällinen kulttuuritietous sekä kyky tietojen soveltamiseen.
Hänen aatteellisena päämääränään oli aidosti inhimillisten ihmisten välisten suhteiden pystyttäminen maan päälle. Kaiken johtotähtenä oli kaikkien ihmisten ja kansojen välinen keskinäinen solidaarisuus.
Markkinatalouden päätähdeltä kuluttajalta ei vaadita näin ylevää eettistä asennoitumista. Riittää kun hän vain rasvaa markkinoiden rattaita tyydyttämällä loputtomia halujaan ostosparatiiseissa.
Marxilaisessa katsannossa korostettiin kuluttamisen sijaan työn luovaa luonnetta. Ihmiskunnan historian kuluessa juuri työssä ovat kehittyneet ihmisen luovat kyvyt kuten ajattelu ja käden harjaantuminen. Silmä kehittyi näkemään maailmassa myös esteettisiä arvoja sekä hahmottamaan kuvaannollisesti esineitä ja ilmiöitä. Korva kehittyi erottamaan rytmin ja melodian luonnon äänistä.
Luokkayhteiskunnassa taide erottautui aineellisesta tuotannosta eristyneeksi, itsenäiseksi toiminnan alaksi. Engels huomautti, että taiteellisen kyvyn yksinomainen keskittyminen erinäisiin yksilöihin ja tähän liittyvä taiteellisten kykyjen tukahduttaminen laajoissa joukoissa on nimenomaan työnjaon seurausta.
Taide tuli harvojen valittujen runoilijoiden, taiteilijoiden, kuvanveistäjien ja muusikkojen asiaksi. Siitä tuli teoreettisen erittelyn kohde, jonka mukana ilmaantui filosofinen tiede estetiikka tutkimaan kauneuden lakien mukaan tapahtuvaa maailman tiedostamista.
Kuitenkin taide kehittyi ammattimaisen taiteen ulkopuolellakin kansantaiteen muodoissa (mytologia, kansanrunous ym.), jonka juuret ulottuvat ihmiskunnan aamuhämärään.
Kapitalismi pyrkii kehittämään sellaisia toiveita ja tarpeita, jotka se itse pystyy tyydyttämään, eli myymään tavaramarkkinoilla kuvitelmia, joita voi pitää myös kulttuurisena huijauksena, nenästä vetämisenä, kopioiden ja plagiaatioiden kaupitteluna alkuperäisen aitouden nimissä.
Uudelle sosialistiselle ihmiselle suunnatun tieteellisen ideologian tuli olla todellisuudenmukaista aineellisten yhteiskunnallisten suhteiden heijastumaa. Markkinataloudessa kuluttajaa puhutellaan mainosten ja viihteen muodossa, joka on illusorista, harhaanjohtavaa, nurinkurista ja mielikuvituksellista tajunnan täytettä, aiheuttaen pahimmillaan aivoummetusta.
Kulutusideologia ei määrittele eri yhteiskuntaluokkien historiallista roolia yhteiskunnan pelikentillä. Max Weber kritisoi, että esittääkseen taloudellisesti täysin kehittyneen ihmisen yksinkertaisimmat elämänilmiöt, taloustiede ottaa lähtökohdakseen konstruoidun taloussubjektin, joka on empiirisen, arkielämäänsä elävän ihmisen vastakohta.
Taloustiede ei ota huomioon todellisen elämän kannalta välttämättömimpiä ja elintärkeitä talouden materiaalisista tarpeista huolehtimista. Vasta niiden kautta nousevat esiin todelliseen ihmiseen vaikuttavat motiivit, kuten kotitaloustyöt, lasten kasvattaminen, ja muut hoivatyön muodot. Taloustieteelle niitä ei ole olemassa, vaikka juuri kotona, perheissä tapahtuu perustavanlaatuinen työvoiman uusintaminen ja lasten kasvattaminen.
Taloustiede olettaa kuluttajien olevan eräänlaisia kuluttamisen ammattilaisia, arjen asiantuntijoita, jotka tekevät ostopäätöksensä syvän, asiantuntevan harkinnan jälkeen. Tämän oletuksen mukaan he ovat taloudellisesti kaikkitietäviä.
Tällä kuluttajakuninkaalla on selkeät päämäärät, mihin hän mitäkin vekotinta elämässään tarvitsee ja valitsee sen ostopäätöksensä kohteeksi. Lisäksi taloustiede olettaa ihmisten korkeimmaksi arvoksi ansiotulojensa maksimoimisen, jonka kautta he antavat kaikkensa tuotannon palvelukseen.
Taloustiede perustaa argumenttinsa matemaattisen ideafiguurin kaltaiseen epärealistiseen ihmiseen, samaan tapaan kuin sosialismin ajatushautomoissa rakennettiin uusi, täydellistä tieteellisyyttä hipova sosialistinen ihmistyyppi, josta oli karsittu pois kaikki tuotantoa häiritsevät inhimilliset piirteet.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 