Työmarkkinaosapuolten välillä ovat menossa hyvinkin hankaliksi muodostuneet neuvottelut työelämän pelisääntöjen uudistamisesta. Julkisuudessa on puhuttu ennen muuta työnantajien halusta murentaa lakko-oikeutta sekä lisätä muun muassa lakkosakkoja. Käsiteltävänä on paljon muitakin neuvotteluprosessiin liittyviä asioita, kuten alipalkkauksen kriminalisointi, työehtosopimusten noudattaminen, paikallinen sopiminen, sopimuksettomat alat tai työtuomioistuimen rooli.
Työnantajapuoli on halunnut nostaa – jälleen kerran – julkiseen keskusteluun halunsa murentaa työntekijöiden lakko-oikeuksia puuttumatta kuitenkaan lakkojen syihin. Pallo on helppo heittää vastapuolelle, jos ei uskalleta katsoa peiliin. Viime aikoina lakkojen määrät ovat Suomessa itse asiassa laskeneet.
Ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun työnantajajärjestö käyttää huonoa taloudellista tilannetta keppihevosenaan.
Pallo on helppo heittää vastapuolelle, jos ei uskalleta katsoa peiliin.
Työnantajat haluavat puhua nytkin ”laittomista lakoista”, vaikka useimmiten kyse on mielenilmauksista, jotka eivät kohdistu voimassa olevaan työehtosopimukseen eivätkä riko työrauhavelvoitetta.
Kiistanalaisiksi luokiteltujen lakkojen taustalla on useimmiten ollut nimenomaan työnantajien oma toiminta kuten työaika- ja yt-lakien rikkomukset. Useimmiten nämä ”laittomat lakot” ovat ulosmarsseja irtisanomistilanteissa tai todellisia hätähuutoja, kun isäntävalta on mennyt kohtuuttomuuksiin.
Tätä tukee SAK:n keskiviikkona julkistama kysely, jonka mukaan yli puolella työpaikoista luottamushenkilöillä on ollut työnantajien kanssa neuvotteluongelmia. Joka neljännessä työpaikassa työnantaja on sanellut ratkaisut ilman neuvotteluja. Ei se näin voi mennä. Eikö nimenomaan tähän pitäisi saada kiireesti muutos? Ongelmia on nimenomaan paikallisella tasolla, jonne työnantajapuoli haluaisi siirtää entistä enemmän päätösvaltaa.
Palkansaajajärjestöjen mielestä neuvottelujärjestelmää pitäisi kehittää niin, että puututaan lakkojen syihin eikä kovenneta vain niiden seurauksia. Lakot vähenevät, kun parannetaan itse neuvottelukulttuuria ja rajoitetaan työnantajien melkein rajatonta tulkintaetuoikeutta työehtosopimusta koskevissa kiistoissa.
Väkisin palkansaajien lakko-oikeutta ei murenneta. Sen tietävät neuvottelijat barrikadin molemmin puolin. Kyse on suuresta periaatteellisesta kysymyksestä. Lakko-oikeuden nakertaminen heikentäisi myös ay-liikkeen edunvalvontaa ja koko sopimusjärjestelmää. Lakko-oikeus on osa työelämän ihmisoikeuksia.
Työntekijät joutuvat turvautumaan lakkoon vasta pakon edessä, kun muut vaikuttamiskeinot on käytetty. Kaikkien tiedossahan on myös, että yhteistoiminta työpaikoilla ei toimi tarkoitetulla tavalla. Sanelupolitiikalla ei saada toivottuja tuloksia eikä myöskään nosteta tuottavuutta.
uutiskirje 
