”Paskakikkareesta ei saa maistuvaa konvehtia, vaikka sitä kuinka kuorrutettais!” Näillä sanoilla alkoi kommentointi eläkeuudistuksesta Rakennusliiton hallituksessa viime perjantaina SAK:n edunvalvontajohtajan lopetettua alustuksensa eläkeratkaisusta. Kommentin kritiikki on ymmärrettävä alalla, jolla jo nykyisenkin eläkeiän alarajan saavuttaa vain kaksi työntekijää kymmenestä.
Alkusysäyksen eläkejärjestelmän uudistamiselle antoi ex-pääministeri Vanhanen. Rukan lumille suuntautuneen hiihtoreissun innoittamana ministeri lanseerasi idean eläkeiän alarajan mekaanisesta nostamisesta muutamalla vuodella. Pääministerin aivopierua voidaan pitää lähtölaukauksena työmarkkinajärjestöjen 5,5 vuotta kestäneille neuvotteluille, sekä neuvottelujen tuloksena syntyneelle ratkaisulle.
Uudistuksen ehkä suurin ja tärkein saavutus palkansaajille on työttömyysturvan lisäpäivien säilyminen ennallaan. Eläkeputkesta eroon pääseminen on ollut työnantajapuolen asialistalla vuosikausia.
Putkessa isäntiä rassannee itse asiaa enemmän mallin rahoitus. Ikääntyvistä, tehottomista työntekijöistä pitäisi työnantajapuolen mielestä päästä eroon huomattavasti nykyistä halvemmalla.
Eläkkeen karttumissääntöihin on luvassa muutoksia. Uudessa mallissa eläkettä kertyy tasaisesti aina eläkeiän alarajaan asti 1,5 prosenttia. Nykymallissa oleva piiloleikkuri poistuu. Tulevaisuudessa eläkettä kertyy koko ansiosta, koska työntekijän eläkemaksuja ei enää vähennetä ansioista.
”Superkarttuman” uudessa mallissa korvaa lykkäyskorotus. Tämä toimii niin, että mikäli työntekijä on kykenevä jatkamaan työssä eläkeiän alarajan saavutettuaan, kertyy korotusta jokaiselta lisäkuukaudelta 0,4 prosenttia lisää. Esimerkiksi vuoden lisätyöskentely kartuttaa eläkettä 4,8 prosenttia.
Fyysisesti raskasta työtä tekevien työntekijöiden asemaa uudistus ei odotuksista huolimatta kyennyt parantamaan. Onneton yritys tähän suuntaan on ratkaisuun rustattu uusi eläkemuoto, työuraeläke. Työuraeläkkeelle pääsy edellyttää 38 vuoden lähes katkeamattoman työuran.
Kausivaihteluista alttiille aloille ja muissa epäsäännöllisissä työsuhteissa työskenteleville 38 vuotta katkeamatonta työuraa on saavuttamaton päiväuni. Mallista hyötyvien työntekijöiden määrä tulee olemaan marginaalinen.
Silmiinpistävintä koko uudistuksessa kuitenkin on se, että ratkaisua lukiessa ymmärtää hyvin nopeasti, kuinka vieraantuneita työmarkkinajärjestömme ovat tämän päivän työntekemisen arkitodellisuudesta. Uudistus ei nimittäin millään lailla kykene, tai halua huomioida sitä, että alati kasvava osa nykytöistä tehdään epäsäännöllisissä työsuhteissa. ”Uudistuksen” peruslähtökohtana on vanhentunut käsitys työntekijästä, joka koulun käytyään siirtyy sujuvasti työelämään ja työskentelee katkeamattoman työuran aina eläkkeelle pääsyyn saakka.
Kirjoittaja on mittakirvesmies ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
