Pintaa syvemmältä
Olen ollut tämän viikon tutkivan ympäristöjournalismin kurssilla Lagosissa Nigeriassa mukana kouluttamassa paikallisia toimittajia kirjoittamaan aiempaa syvällisempiä ja kiinnostavampia juttuja ympäristöaiheista.
Kurssi järjestettiin osana suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin ja nigerialaisen ympäristöjärjestön Environmental Rights Actionin ympäristöjournalismin koulutushanketta, jota on toteutettu ulkoministeriön tuella vuodesta 2009.
Kurssille oli valittu hakuprosessilla viisi nuorta toimittajaa maan suurimmista päivälehdistä. Kurssin aluksi toimittajat perehtyivät tutkivan journalismin periaatteisiin ja ympäristökysymysten käsittelyyn mediassa. Kukin osallistuja oli myös valmistellut kurssille oman juttuidean, jota työstettiin ja kehiteltiin kurssin aikana yhdessä nigerialaisten ja suomalaisten kouluttajien kanssa.
Mediaomistajat eivät halua vihastuttaa öljy-yhtiöitä, sillä nämä ovat mediatalojen suurin ilmoitustulojen lähde.
175 miljoonan asukkaan Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, ja Lagos on puolestaan maan suurin kaupunki ja kaupallinen keskus. 15 miljoonan asukkaan suurkaupungissa ympäristöongelmat vaikuttavat joka päivä ihmisten elämään. Liikenneruuhkat ovat aivan käsittämättömät. Rankkasateet aiheuttavat tulvia, koska viemärit ovat jätteiden tukkimia. Yksityistetty vesihuolto ei toimi ja pakottaa ihmiset ostamaan pullotettua juomavettä. Kaavoitus on puutteellista ja ympäristölakien noudattaminen leväperäistä.
Rantaeroosio on oma katastrofinsa Lagosin hiekkarantojen huuhtoutuessa Atlantin valtamereen. Lagosin rantaviiva on vetäytynyt pahimmillaan 900 metriä ylemmäs kymmenen viime vuoden aikana. Asvalttiteitä, rakennuksia ja sähkölinjoja on jäänyt aaltojen alle.
Tutkivan ympäristöjournalismin kurssin osanottajista kolme valitsi juttuaiheensa Lagosista. Aiheita olivat sataman rekkaliikenteen pakokaasujen aiheuttamat terveyshaitat, teollisuuden myrkkypäästöjen vaikutukset juomaveteen sekä kaupungin suurimmalla kaatopaikalla työskentelevien jätteidenkerääjien ongelmat.
Kurssin kaksi muuta osanottajaa lähtee pienen matka-apurahan turvin juttumatkalle muualle Nigeriaan – selvittämään keskeneräiseksi jääneen kiinalaisen tiehankkeen moninaisia vaikutuksia alueen ihmisten elämään Ogunin osavaltiossa sekä tutustumaan Josin kaupungin vanhoissa hylätyissä tinakaivoksissa edelleen käsivoimin tinamalmia louhivien kaivostyöläisten tilanteeseen.
Osa juttuaiheista on aivan uusia Nigerian mediassa. Lagosin liikenteen ilmansaasteita ei ole tutkittu kattavasti, eikä liikenteen päästöistä ja niiden terveysvaikutuksista ole kirjoitettu aiemmin lehdistössä, vaikka Apapan sataman liikenneväylien lähistöllä ihmisiä on kuollut häkämyrkytykseen. Jutunteko edellyttää kuitenkin ilmansaastemittauksia, jotta voidaan osoittaa, että alueella on enemmän häkäpäästöjä kuin muualla kaupungissa.
Vaikka kaikki Lagosista Ibadaniin kulkevan valtatien matkustajat ovat tunteneet sieraimissaan Ojotan kaatopaikan löyhkän, kukaan toimittaja ei ole aiemmin tehnyt juttua jätteidenkerääjien arjesta. Nigerialaiset kouluttajat ylistivät kaatopaikkajuttua tekevää nuorta naistoimittajaa rohkeasta aihevalinnasta. Media-alalla työskentelevät nuoret naiset ovat Nigeriassa kuulemma yleensä kiinnostuneempia raportoimaan muodista, viihteestä tai perheasioista.
Kurssin muita toimittajia saatiin auttaa aiheen rajaamisessa ja tarinankerronnassa. Lukijat kun eivät jaksa lukea pelkkiä faktoja, vaan nämä olisi saatava sujuvasti ympättyä tarinan sisään esimerkiksi jutussa esiintyvän ihmisen kokemusten kautta.
Jos ympäristöongelmat ovat valtavat sekä Lagosissa että koko Nigeriassa, myös ympäristöjournalismilla on omat haasteensa.
Ennen Vikesin koulutushanketta ympäristöaiheita ei juuri käsitelty Nigerian mediassa. Hankkeen myötä ympäristöjuttujen määrä on kasvanut ja ne ovat paremmin toimitettuja. Silti useimmilla toimittajilla ei edelleenkään ole perustietoja ympäristöasioista ja päätoimittajat suhtautuvat ympäristöaiheisiin vähättelevästi, jollei suorastaan vihamielisesti.
Niinpä esimerkiksi Nigerjoen suiston öljyntuotantoalueen ympäristötuhojen laajuutta ei oikein ymmärretä muualla maassa. Öljy-yhtiöt ovat kaupalliselle medialle suurin yksittäinen ilmoitustulojen lähde, ja mediatalojen omistajat eivät halua vihastuttaa tärkeimpiä ilmoittajia.
Tutkivan ympäristöjournalismin kurssin päätteeksi Lagosissa järjestettiin myös erillinen päätoimittajaseminaari, jossa median portinvartijoille kerrottiin puhtaan ympäristön merkityksestä ihmisten elinkeinoille ja koko maan taloudelle. Laadukkaat ja näyttävästi julkaistut ympäristöjutut voisivat houkutella lehdille myös lisää lukijoita.
Ympäristöjournalismin hankkeen koulutuksiin on osallistunut tähän mennessä yhteensä noin 150 toimittajaa. Näistä 15 on saanut opastusta tutkivien ympäristöjuttujen tekemiseen. Ympäristöasioista kirjoittavat toimittajat ovat perustaneet myös oman järjestön, ja he jakavat keskenään tietoa ja juttulinkkejä sähköpostilistalla ja Facebookissa.
Aiemmille kursseille osallistuneet toimittajat kertovat innostuneesti ammatillisen itsetunnon vahvistumisesta. Tänä päivänä he matkustavat öljytuhopaikoille maaseudun kyliin haastattelemaan kyläläisiä. Toimittajat uskaltavat kysyä kysymyksiä ympäristön pilaamisesta syytetyiltä yhtiöiltä ja vaatia viranomaisilta tietoja asiakirjojen julkisuutta koskevan uuden lain nojalla.
Nyt Nigeriasta löytyy jo muutamia toimittajia, jotka keskittyvät pääasiassa ympäristöaiheisiin valtakunnan radiossa ja paikallisissa lehdissä.
Edellinen tutkivan ympäristöjournalismin kurssi järjestettiin Port Harcourtissa, Nigerian ”öljypääkaupungissa”. Yksi kurssin pohjalta syntynyt juttu käsitteli Shellin öljyterminaaliin kulkevan suuren öljyputken useita öljyvuotoja, joissa Bodon jokialueelle Ogonimaassa suihkusi satoja tuhansia tynnyreitä raakaöljyä. Öljytuhoja ei ole puhdistettu, eikä kyläläisille ole maksettu vahingonkorvauksia.
Toinen tutkiva ympäristöjuttu kertoi italialaisen öljy-yhtiön Agipin paikallisen urakoitsijan itse tekemistä putkisabotaaseista Bayelsan osavaltiossa.
Aiemmin tällaisia juttuja on voinut lukea vain ulkomaiden mediasta.
uutiskirje 
