Vapun tienoilla 2004 maailmalle levisivät ensimmäiset shokkikuvat Abu Ghraibin vankilasta. Vuonna 2007 tuli tutuksi sana waterboarding eli valehukutus, jota Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA käytti kuulusteluissa Yhdysvaltain oikeusministeriön luvalla.
Mutta silloin olimme nähneet vasta pienen lohkareen jäävuoresta emmekä lainkaan sen huippua. Viime viikolla tuli julki asiakirjoja, jotka kertovat George W. Bushin hallinnon ns. terrorisminvastaisessa sodassa harjoittamasta kidutuksesta paljon enemmän.
Tärkein papereista on Yhdysvaltain oikeusministeriön julkaisema muistio, jonka CIA oli lähettänyt ministeriön laillisuusneuvontaa antavalle osastolle vuonna 2004. Riippumaton, George Washingtonin yliopiston yhteydessä toimiva National Security Archive (NSA) avasi nettiarkiston, johon se on kerännyt peräti 83 000 sivua Bushin hallinnon kidutukseen liittyviä alkuperäisdokumentteja.
Oikeusministeriön ohje oli, että valehukutusta sai harjoittaa korkeintaan kaksi kertaa päivässä ja kaksi tuntia kerrallaan.
Barack Obaman hallinto ei olisi halunnut päästää muistioita julkisuuteen. Viranomaiset joutuivat kuitenkin taipumaan Yhdysvaltain kansalaisvapausliiton (ACLU) ja Amnesty International USA:n oikeudessa esittämään vaatimukseen, joka perustuu maan julkisuuslainsäädäntöön.
Nämä lääkärit eivät paranna
Bushin hallinto joutui viime vuonna julkaisemaan vahvasti sensuroidun version vuoden 2004 muistiosta. Viime viikolla julkaistu versiokaan ei ole täydellinen, vaan siitä on ”kansallisen turvallisuuden” nimissä edelleen peitetty mustalla tussilla huomattava osa.
Se luo kuitenkin ensimmäistä kertaa kokonaiskuvaa ja kumoaa esimerkiksi täydellisesti väitteen siitä, että kidutuksessa olisi ollut kyse joidenkin yksittäisten kuulustelijoiden ylilyönneistä.
Päin vastoin, Yhdysvaltain ulkopuolella sijainneissa CIA:n salaisissa vankiloissa harjoitettu kidutus oli järjestelmällistä ja piinallisen pikkutarkasti ohjeistettua. Tavoitteena oli, että ”pidätetty tuntee olevansa täydellisesti amerikkalaisten vallassa, häneen kohdistetut menetelmät ovat täsmällisiä, hiljaisia ja lähes kliinisiä”.
Prosessissa oli mukana monen alan ammattilaisia juristeista lääkäreihin ja psykologeihin. Esimerkiksi lääkärien osallistuminen kidutukseen rikkoo sekä kansainvälistä oikeutta, sopimuksia että ammattikunnan sisäisiä eettisiä sitoumuksia.
Valeteloituksia ja sähköporia
Tuoreiden tietojen perusteella valehukuttaminen oli vain yksi monista ns. kovaotteisista kuulustelumenetelmistä. Muita olivat esimerkiksi kaulavaltimoiden puristaminen niin, että verenkierto estyi. Lääkäri valvoi, ettei kuulusteltava kuole tähän, mutta uhri voitiin saattaa tajuttomuuden rajalle useita kertoja peräkkäin.
Samoin suosiossa oli ns. ”palestiinalainen riiputus”. Uhrin kädet kahlittiin selän taakse, jonka jälkeen hänet nostettiin niistä roikkumaan. Menetelmä voi viedä olkanivelet sijoiltaan ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tukehtumiskuoleman.
Keinovalikoimaan kuuluivat edelleen valeteloitukset. Kuulustelusellin naapurista kuului huutoa ja laukaus. Kuulusteltava vietiin sitten tämän viereisen sellin ohi, jossa lattialla makasi teloitetun näköinen, huppupäiseksi vangiksi pukeutunut CIA:n mies. Sen jälkeen kuulusteltavaa itseään uhattiin aseella – tai sähköporalla.
Psykologisen kidutuksen muita keinoja oli uhata, että pidätetyn sukulaisia siepataan ja raiskataan. Asiakirjoista löytyy myös tapauksia, joissa kuulusteltavan lapset uhataan surmata.
Yksityiskohtaiset ohjeet kiduttajille
CIA:n lääkintäpalveluiden osasto antoi joulukuussa 2004 määräyksen, että waterboarding-kidutusta käytettäessä on joka kerralla tehtävä tarkat muistiinpanot vaikutuksen arvioimiseksi. Piti kirjata ylös, miten kauan ja usein vettä kaadettiin kurkkuun, paljonko sitä käytettiin, tukkeutuiko uhrin nielu kokonaan, miltä uhri näytti käsittelyjen välillä.
Arvioiden jälkeen oikeusministeriön juridinen ohje oli, että valehukutusta sai harjoittaa korkeintaan kaksi kertaa päivässä ja kaksi tuntia kerrallaan. Lääkärin ja psykologin oli oltava koko ajan läsnä.
Yksi suosituista kidutusmenetelmistä oli tuskallisiin asentoihin kahlitseminen. Kuulusteltava voitiin myös tunkea ahtaaseen laatikkoon.
Ohjeiden mukaan pidätetyn sai laittaa pieneen laatikkoon korkeintaan kahdeksi tunniksi kerrallaan ja vähän suurempaan malliin enintään kahdeksaksi tunniksi kerrallaan, molempiin yhteensä enintään 18 tunniksi vuorokaudessa.
Jos kidutuskeinona oli kylmyys, normit määräsivät, miten kauan uhria sai pitää kylmässä suihkussa ja kauanko kylmässä sellissä sen jälkeen. Tarkoitus oli, ettei kuulusteltava pääse kuolemaan hypotermiaan.
Jos pidätettyä valvotettiin sellissään, tähänkin oli tarkat ohjeet. Sellissä pidettiin silloin yötä päivää päällä valo, joka tuli kahdesta 17 watin loisteputkesta. Samoin ympäri vuorokauden soitettiin sellissä ns. valkoista kohinaa (satunnaista äänisignaalia), joka kuitenkaan ei saanut ylittää 79 desibeliä.
Näin tapahtui vankilennätys
Yhdessä nyt julkaistuista raporteista kuvaillaan yksityiskohtaisesti, miten pahamaineiset vankilennätykset tapahtuivat. Kysymys oli mm. Afganistanissa ja Irakissa pidätettyjen terrorismiepäiltyjen kuljettamisesta kolmansissa maissa sijainneisiin CIA:n salaisiin vankiloihin. Useita Euroopan maitakin on epäilty näiden vankiloiden sijaintipaikoiksi.
Lennätyksen kohteelle eli CIA:n kielellä HVD:lle (high-value detainee, tärkeä pidätetty) tehdään lääkärintarkastus ennen lennätystä. Lennon ajaksi hänet kahlitaan. Kuulo- ja näköaistimukset estetään hupulla, silmälapuilla ja korvasuojaimilla. Vangitsijat eivät kuljetuksen aikana ota mitään kontaktia pidätettyyn lukuunottamatta ajoittaista lääkintäupseerin vilkaisua.
Salaiseen vankilaan saavuttua HVD ajellaan kaljuksi ja hänet valokuvataan alastomana. Hänelle tehdään jälleen lääkärintarkastus. Samalla lääkäri tutkii, onko pidätetyllä ”vastaindikaatioita” johonkin tiettyyn kuulustelutekniikkaan eli onko riski liian suuri, että pidätetty kuolee kesken kuulustelujen.
Lääkärin jälkeen psykologi tekee oman tutkimuksensa.
Kuulusteltava riippuvuuden tilaan
Tämän jälkeen alkavat kuulustelut, aluksi ”melko ystävällisessä ilmapiirissä”. Jos pidätetty ei puhu, otteet kovenevat asteittain.
Pidätettyä pehmitetään saattamalla hänet tilaan, jossa hänestä tuntuu, että kaikki hänen inhimilliset perustarpeensa ovat täysin vangitsijoista riippuvaisia. CIA:n ohjeet pitävät tätä olennaisena vaiheena: päämääränä on saada pidätetylle tunne, että oma terveys on hänelle tärkeämpi kuin hänellä olevat tiedot.
Oikeusministeriön hyväksymiä keinoja riippuvuuden tilan aiheuttamiseksi olivat alastomuus, valvottaminen sekä ruokavalio. Ruokavalio tarkoitti norminmukaisen 1 500 päiväkalorin antamista aina samana ravintoliuoksena.
Ohjeissa korostetaan, ettei mikään näistä keinoista yksin riitä. Niitä on toistettava, vuoroteltava ja yhdisteltävä.
Pidätettyä ei päästetä vessaan, vaan hänellä pidetään vaippoja – joskaan ei koko aikaa.
Alastomuutta voidaan jatkaa pitkään. Valvottamisessa voidaan äänten ja valojen jälkeen siirtyä vaiheeseen, jossa hereillä pysyminen varmistetaan kahlitsemalla pidätetty kivuliaisiin asentoihin.
Pää edellä seinään
Jos HVD ei ole ryhtynyt yhteistyöhaluiseksi, siirrytään ohjeiden mukaan ”ojennustekniikoihin”.
Huppupäinen pidätetty viedään kuulusteluselliin, hänet riisutaan alastomaksi ja kahlitaan. Sitten huppu otetaan pois, kuulustelija lähestyy häntä ja sanoo olevansa valmis tekemään mitä tahansa, jotta pidätetty kertoo tietonsa.
Fyysisen väkivallan ensimmäiseksi asteeksi suositellaan ”häpäisevää läimäytystä”, joka annetaan poskelle. ”Häpäisevää läimäytystä käytetään kautta kuulusteluprosessin säästeliäästi, mutta silloin tällöin”, lukee ohjeissa.
Läimäytys voidaan yhdistää vedellä valeluun tai kivuliaaseen polviasentoon kahlitsemiseen. ”Muutkin yhdistelmät ovat mahdollisia, mutta eivät ehkä käytännöllisiä”, neuvoo ohjevihko.
Läimäyttelyn jälkeen astetta kovempi keino on vatsaan lyöminen.
Jos kuulustelija katsoo pidätetyn valehtelevan tai salaavan tietoja, voidaan ottaa käyttöön pidätetyn heittäminen pää edellä seinään. Jotta kuulusteltavalta ei menisi henki, on yksi seinistä päällystetty vanerilevyillä tätä tarkoitusta varten.
Otteet kovenivat asteittain
Kuulustelua jatketaan puolesta tunnista useisiin tunteihin. Sitten pidätetty kahlitaan alastomana ja vaipoissa keskelle kuulusteluhuonetta ja hänet pidetään valkoisella kohinalla hereillä.
Toinen kuulustelukerta voi alkaa tunnin päästä tai vasta vuorokauden kuluttua. Ennen sitä lääkäri ja psykologi arvioivat, ettei ole tullut uusia ”vastaindikaatioita”.
Toinen kuulustelu tapahtuu muuten samoin kuin ensimmäinen, mutta vedellä valelua lisätään.
Edellisen kaltaisen välivaiheen jälkeen seuraa kolmas kuulustelu. Käytetyt tekniikat ovat samat, mutta niiden tehoa lisätään. Esimerkiksi seinää päin heittäminen voidaan tehdä useita kertoja peräkkäin.
Kolmannen kerran jälkeen kuulustelija voi ottaa käyttöön ahtaaseen laatikkoon sulkemisen. Myös valvottamista jatketaan, mutta ei yli 180 tuntia peräkkäin.
Näitä pidätyksen jälkeisiä kuulusteluja sai jatkaa enintään 30 vuorokautta. Kuulustelija saattoi tämän jälkeen hakea CIA:n päämajasta luvan jatkoaikaan.
Kaikkein tärkeimmät pidätetyt eroteltiin muista. Heihin oli lupa kohdistaa kaikkein kovimpia keinoja.
Poikkeuslupia omille ohjeille
Bushin hallinto antoi vuonna 2006 uudet ohjeet, joissa kaikkein kovimmat kidutuskeinot kiellettiin. Samoin esimerkiksi valvottamisesta määrättiin, ettei se saa kestää neljää vuorokautta kauempaa kerrallaan.
Nyt paljastuneet asiakirjat osoittavat, että määräyksestä annettiin ainakin kaksi poikkeuslupaa vielä seuraavana vuonna. Toisessa tapauksessa vankia pidettiin kuusi vuorokautta hereillä kahlittuna koko ajan asentoon, jossa kädet ovat sydämen korkeuden yläpuolella.
Yhdysvaltain ulkoministeriön vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa luokitellaan valvottaminen kidutukseksi; tuoreimmassa painoksessa syytetään Irania, Syyriaa ja Indonesiaa tästä.
Jo kahden vuorokauden valvottaminen voi aiheuttaa hallusinaatioita ja alentaa kipukynnystä.
Kuolleiden määrää ei tiedetä
Julkisuudessa ei tiedetä, kuinka monta vankia on menehtynyt CIA:n kidutuksissa. Osassa tapauksista ruumiitkin ovat ”kadonneet”.
Vuoden 2004 CIA-raportissa kerrotaan yhdestä kuolemantapauksesta. Vertaamalla Bushin ja Obaman aikana julkaistuja versioita on päätelty, että sensuroiduilla sivuilla kerrotaan kolmen muun tärkeän vangin kuolemasta.
On kuitenkin syytä olettaa, että tapauksia on paljon enemmän. Eläkkeellä oleva kenraali Barry McCaffrey, joka teki amerikkalaismiehityksen alettua useita tarkastusmatkoja Irakiin, sanoi keväällä MSNBC-yhtiön haastattelussa, että ”joukkomme kiduttivat ihmisiä säälimättömästi. Luultavasti kymmeniä kuoli kidutuksiin”.
Kun Barack Obama oli astunut virkaansa, hän kielsi kidutuksen käyttämisen kuulusteluissa. Ainakaan virallisesti ei enää saa tehdä mitään muuta kuin mitä Yhdysvaltain armeijan julkisessa kenttäohjesäännössä sallitaan. Niinpä esimerkiksi vangeille pitää taata vähintään neljän tunnin uni 24 tunnin jaksoa kohden.
Ulkopuolinen ei kuitenkaan voi varmasti tietää, mitä kaikkea ”kansallisen turvallisuuden” naamion suojaamissa tiedusteluorganisaatioissa tapahtuu.
Obama ilmoitti viime viikolla päättäneensä, että vankilennätykset ulkomaille saavat jatkua. Hänen hallintonsa vakuuttaa kuitenkin, että aiempaa tiukemmat määräykset estävät vankien joutumisen kidutettavaksi.
uutiskirje 
