Syksyn maapäivävaalit toivat poliittisen muutoksen Thüringenin osavaltioon, jota CDU oli hallinnut Saksojen yhdistymisestä saakka. Yhden paikan enemmistön saavuttaneet Linke, SPD ja vihreät muodostivat Linken Bodo Ramelowin johdolla uuden hallituksen.
Muutos olisi ollut mahdollinen jo viisi vuotta sitten, mutta tuolloin sosialidemokraatit valitsivat yhteistyön kristillisdemokraattien kanssa. Se oli osasyynä puolueen roimaan vaalitappioon.
”Totalitarismin renessanssi”
Kristillisdemokraatit pelottelivat jopa ”totalitarismin renessanssilla” Thüringenissa.
Oikeistopoliitikot yrittivät viimeiseen saakka estää puna-puna-vihreän hallituksen syntymisen. Propagandassa kaivettiin esiin DDR:n aikaisia epäoikeudenmukaisuuksia ja Stasin toisinajattelijoihin kohdistamaa painostusta. Äärimmäisyyksiin menevää oli pelottelu totalitarismin renessanssilla.
Joissakin lehtikommenteissa sen sijaan muistutettiin, että Thüringenin osavaltio on entistä Itä-Saksaa ja sen asukkaat ovat toistuvasti antaneet Linkelle liki 30 prosentin kannatuksen.
CDU olisi voinut säilyttää johtavan asemansa Thüringenissa vain SPD:n tuella, kuten tapahtui edellisten vaalien jälkeen. Siksi niin liittokansleri Angela Merkel, CDU:n liittopäiväryhmän vetäjä Volker Kauder kuin naapurivaltio Saksin kristillisdemokraattinen pääministeri Stanislaw Tillich, monista muista puhumattakaan, painostivat demareita ja vaativat heitä pidättäytymään yhteistyöstä Linken kanssa.
Oikeistopopulistinen AfD (Vaihtoehto Saksalle) nousi Thüringenin maapäiville. CDU:n puoluehallitus on sanoutunut irti kaikesta yhteistyöstä AfD:n kanssa. Puolueen johto kielsi asettamasta kristillisdemokraattien omaa ehdokasta Bodo Ramelowia vastaan pääministeristä äänestettäessä, jotta ei kävisi niin, että CDU:n ehdokas mahdollisesti tulisi valituksi AfD:n ja parin Ramelowin leiristä loikanneen äänin.
Tulevaisuus huolestuttaa unionipuolueita
Unionipuolueet CDU ja CSU ovat vuosikymmenien mittaan pureutuneet valta-asemiin saksalaisessa yhteiskunnassa. Baijerissa ei CSU:lla ole uhkaajia.
Mutta toisin on liittovaltion tasolla. Unionipuolueilta puuttuu luonteva yhteistyöpuolue.
Niiden perinteinen kumppani, liberaali FDP, putosi liittopäiviltä jäätyään viiden prosentin äänikynnyksen alle, eikä liberaalien paluu näytä uskottavalta, sillä gallupit osoittavat vain kahden prosentin kannatusta.
Ilmeistä on, että oikeistopopulistinen AfD nousee liittopäiville vuoden 2017 vaaleissa – ellei se sitä ennen hajoa sisäisiin riitoihin. AfD syö ennen kaikkea CDU:n kannatusta ja heikentää unionipuolueiden asemaa.
Yhteistyö sosialidemokraattien kanssa on CDU:n ainut mahdollisuus saada oma edustaja liittokansleriksi.
Sosialidemokraatit kuitenkin ovat kyllästyneet ja väsyneet apupuolueen asemaan liittohallituksessa. Ainoa keino irrottautua siitä on yhteistyö Linken ja vihreiden kanssa seuraavien vaalien jälkeen.
Juuri tätä unionipuolueet pelkäävät. CDU näyttää ottaneen tavoitteekseen unionipuolueiden oman enemmistön saamisen liittopäiville. Se voi toteutua vain Angela Merkelin johdolla. Hänet valittiin juuri liki 97 prosenin äänimäärällä jatkamaan CDU:n johdossa.
Merkel kiukutteli
Merkel purki vielä puoluekokouksessa keskiviikkona kiukkuaan demareita kohtaan. Hän piti SPD:n toimintaa Thüringenissa konkurssinjulistuksena, kun ”ylpeä joukkopuolue menee juniorin rooliin Linken alaiseksi”. ”Kuinka paljon pienemmäksi SPD haluaa itsensä todella vielä tehdä”, Merkel pauhasi.
Sosialidemokraattien johtaman puna-puna-vihreän koalition syntyminen koko Saksan tasolle ei kuitenkaan ole mikään selviö.
SPD:n krooninen johtajuusongelma näyttää jälleen kärjistyvän. Puheenjohtaja Sigmar Gabrielin suosio on laskussa, sillä hän ei saisi edes oman puolueensa kannattajien enemmistöä taakseen, jos liittokansleri valittaisiin suoralla vaalilla.
Vihreiden oikeisto taas tähyilee mieluummin kristillisdemokraattien suuntaan.
Linken ongelmana on erimielisyys ylipäänsä hallitusvastuun kantamisesta ja sen vaatimiin poliittisiin kompromisseihin suostumisesta.
”Ei länsimaiden tuho”
Saksan lehdistö on kommentoinut vilkkaasti Bodo Ramelowin nousua osavaltiopääministeriksi. Yleissävy on rauhallinen. Todetaan, että ollaan siirtymässä normaalitilaan, jossa kaikki demokraattiset puolueet ovat samalla viivalla.
Jopa oikeistolainen Die Welt kirjoittaa, ettei tapahtunut ”ole maailmanloppu, länsimaiden tuho tai myöskään alku pelottavalle vastavallankumoukselle rauhallisen vallankumouksen jälkeen 25 vuotta sitten”.
Toki kommenteissa muistutetaan DDR:n aikaisista oikeudettomuuksista samoin kuin siitä, että Linke on SED:n perillinen.
Television ajankohtaisohjelma Tagesschau moitti kristillisdemokraatteja siitä, että he arvostellessaan Linkeä unohtavat oman menneisyytensä. DDR:ssä toimi kristillisdemokraattinen puolue, joka tuki silloisia vallanpitäjiä yhtenä niin sanotuista blokkipuoleista. Se ei haitannut läntisiä puoluetovereita.
uutiskirje 