Philip Kerrin chandlerilainen yksityisetsivä Bernie Gunther selvitti ensin murhaa Berliinissä kesällä 1936 ja sitten kokonaista murhasarjaa kesällä 1938. Natsien ote tiukkenee alkuperäisen trilogian kahdessa ensimmäisessä romaanissa. Kolmannessa, Saksalaisessa sielunmessussa, kolmannesta valtakunnasta on jäljellä vain rauniot, mutta talveen 1947 sijoitetussa dekkarissa natseista ei voi sanoa aivan samaa.
Kerrin Berlin noir -sarja on hienointa, mitä kovaksikeitetylle dekkarille on viime vuosikymmeninä tapahtunut eikä Saksalainen sielunmessu petä odotuksia. Tapahtuma-ajan henki on siinä yhtä tiukasti vangittuna kuin kahdessa edeltäjässäänkin.
Kerr on säilyttänyt Bernie Guntherin edellisistä romaaneista tuttuna hieman romanttisena sankarina. Gunther on sota-aikana toiminut SS-joukoissa, mutta pyytänyt pääsyä etulinjaan nähdessään, millaista siviilien joukkomurhaa tehtävä edellyttäisi. Neuvostoliiton sotavankeudesta hän on palannut edelleen raunioina olevaan Berliiniin, jossa kaikki on kaupan – hänen vaimonsa mukaan lukien.
Harry Lime on kevyt rikollinen verrattuna Kerrin romaanin avainpelaajiin.
Saksalaisessa sielunmessussa voittajavaltojen välit ovat jo murtumassa ja kylmän sodan pohja rakentumassa. Kaikki vakoilevat kaikkia ja henki on yhtä halpaa kuin ennen sotaa.
Pääosin Wieniin sijoittuvassa romaanissa Bernie Gunther selvittelee amerikkalaisen upseerin murhaa. Tämä on toiminut dokumentaatiokeskuksessa, joka selvittelee natsirikollisten henkilöllisyyksiä. Nyt syytteessä tuntuu olevan väärä mies, Guntherin poliisituttu sotaa edeltävältä ajalta. Alkaa valjeta, että moni entinen natsi käy toisen henkilöllisyyden turvin uuden rintaman sotaa. Vastassa on jälleen Neuvostoliitto, mutta liittolaisena Neuvostoliiton entinen liittolainen Yhdysvallat. Maanantaisin ja tiistaisin Yhdysvallat hirttää natsirikollisia ja loppuviikon värvää heitä avukseen.
Kerrin dekkarien kiehtovuutta lisää se, että tunnetut natsit esiintyvät niissä henkilöinä omilla nimillään. Vuonna 1947 useimmat korkea-arvoiset olivat kuolleet tai kadonneet. Jompikumpi vaihtoehto päti myös Gestapon päällikköön Heinrich Mülleriin. Tai sitten ei. Müller oli korkea-arvoisin natsi, jota ei koskaan saatu kiinni tai jonka kuolemaa ei vahvistettu. Kerr spekuloikin hänen kohdallaan kolmannella vaihtoehdolla.
Tyylikkään perinnetietoisessa Saksalaisessa sielunmessussa Kerr kumartaa jälleen syvän amerikkalaisten esikuviensa edessä, mutta teoksen taustalla vaikuttaa vahvasti myös maailman parhaisiin elokuviin kuuluvan Kolmannen miehen henki. Kerr vie romaaninsa henkilöitä samoille tapahtumapaikoille ja mustan pörssin kauppa on sivuteemoista päällimmäisin.
Romaanin lopussa ”sen englantilaisen elokuvan” kuvaukset ovat alkaneet. Harry Lime on kuitenkin kevytrikollinen verrattuna Kerrin romaanin avainpelaajiin.
Saksalainen sielunmessu ilmestyi alunperin vuonna 1991. 2000-luvulla Kerr on kirjoittanut Bernie Gunther -sarjaan kolme uutta osaa.
Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Atena 2014. 343 sivua.
uutiskirje 
