Pitkäaikaisen kansanedustajakollegan mukaan Kari Uotila on ”järjestötyön aatelia, Suomen hevonen, johon voi luottaa”. Uotila on tehnyt vuosikymmenien ajan perustyötä ammattiyhdistysliikkeessä, politiikassa ja urheilussa.
Wärtsilän Helsingin telakan portista vuonna 1972 sisään astunut Kari Uotila ei arvannut, millaiselle uralle hänen elämänsä lähti tuolloin. Hän tempautui laivojen rakentamisen ohessa mukaan kuohuvaan 1970-luvun politiikkaan, ensin ammattiyhdistysliikkeessä ja 1980-luvun lopussa puoluepolitiikkaan.
Telakalla lakkoiltiin parempien palkkojen puolesta. Työrukkaset kuumuutta vastaan ja lämpöpuvut pakkasille olivat taistelujen takana. Oli kyllä poliittisia lakkojakin, Uotila kertoo. Torstaisin syötiin hernekeittoa ja puhuttiin politiikkaa ”rokkapalavereissa”.
Kari Uotilan mielestä hallitus on epäonnistunut talouden ja työllisyyden hoidossa pahasti.
– Me oltiin telakalla huomion keskipisteessä, Uotila kertoo.
Etelärannassa työnantajapuoli vahti, ettei telakalta tule vetoapua muille työpaikoille. Hakaniemessä ammattiyhdistysliike tuki telakan työntekijöiden pyrkimyksiä juuri tästä syystä.
Ensimmäinen mieleen painunut kannanotto kansainvälisen työväenliikkeen puolesta oli töiden pysäyttäminen syyskuussa vuonna 1973 viideksi minuutiksi Allenden murhan jälkeen.
Uotila eteni nopeasti telakalla pääluottamusmieheksi. Hänestä tuli kaatuneen telakkateollisuuden Helsingin, Turun ja Kotkan työntekijöiden ja toimihenkilöiden ykkösäänitorvi Meriteollisuus Oy:n mennessä konkurssiin syksyllä 1989.
Näihin aikoihin hän sai puhelinsoiton SAK:n toiselta puheenjohtajalta Aarno Aitamurrolta, joka pyysi Uotilaa vasemmistoliiton perustamista valmistelevaan valtuuskuntaan. Uotila jätti telakan väliaikaisesti tultuaan valituksi puolueen varapuheenjohtajaksi huhtikuussa 1990.
Myllykirje Koivistolta
Baltian puheista
Tuoreena varapuheenjohtajana Uotila johti Pohjoismaiden vasemmistopuolueiden delegaatiota Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Matka keskelle Baltian maiden kuohuvaa itsenäistymistaistelua oli dramaattinen.
Tallinnassa tavattiin kommunistisen puolueen rippeitä. Matkalla Tallinnasta Vilnaan bussi hajosi useiksi tunneiksi ja paikallisia tovereita tavattiin Vilnassa keskiyöllä. Riikassa pidettiin palaveri lentokentällä. Matkan päättymisiltana yksi delegaation jäsenistä, kansanedustaja Arvo Kemppainen, kuoli.
Tallinnassa pidetystä tiedotustilaisuudesta lähti liikkeelle presidentti Mauno Koiviston myllykirjeeseen johtanut episodi. Uotila ilmoitti, että vasemmistoliitto tukee Suomen poliittista johtoa voimakkaammin Baltian maiden pikaista itsenäistymistä. Saman viestin hän toisti matkan jälkeen Helsingin lentoasemalla tiedotustilaisuudessa.
Uotila kertoo presidentti Koiviston adjutantin kiikuttaneen myllykirjeen puolueen puheenjohtajalle Claes Anderssonille Espooseen heti aamutuimaan kannanoton tultua julkisuuteen. Puolueen edustajia ohjeistettiin olemaan tarkempia sanomisistaan liikkuessaan ulkomailla. Vasemmistoliiton puoluejohto torjui syytökset.
– Vasemmistoliiton kanta oli, että puolueen edustajilla pitää olla oikeus ottaa kantaa, Uotila kertoo. Hän kertoo oivaltaneensa, että yksittäisellä puolueella liikkumavara on ulkopoliittisissa asioissa tasavallan presidenttiä suurempi.
Vasemmistoliitto tuomitsi silloista Ahon hallitusta nopeammin ja vahvemmin myös Gennadi Janajevin juntan vallankaappausyrityksen Neuvostoliitossa elokuussa 1991. Tämän päivän huolen aihe hänellä on Krimin ja Ukrainan tilanne, jota hän kertoo pohtineensa myös eduskunnassa.
– Voi kysyä, että onko Euroopan unioni viimeisen viidentoista vuoden aikana osannut tulkita Venäjän tilannetta oikein ja hoitaa suhteita. Ollaanko Euroopan unionissa sorruttu ylenkatsomiseen, aliarvioimiseen, vähättelyyn tai nöyryyttämiseen?
Uotilan mukaan pitäisi pystyä normalisoimaan suhteita Venäjään. Ei rajoja ja muureja pystyttämällä, vaan purkamalla.
– Suomen turvallisuuden takaaminen pitää tapahtua onnistuneella ulkopolitiikalla ja vaikuttamalla sitä kautta.
Talous ja työllisyys
suurimmat murheet
Kari Uotilan mielestä hallitus on epäonnistunut talouden ja työllisyyden hoidossa pahasti.
– Vasemmistoliiton ansiosta nostettiin perusturvaa ja verotusta oikeudenmukaistettiin vaikeasta kansantaloudellisesta tilanteesta ja Euroopan talouskriisistä huolimatta, hän muistuttaa.
Elvyttävää talouspolitiikkaa tarvitaan niin Suomessa kuin koko Euroopassakin.
– Etusijalle on asetettava työttömyyden vähentäminen ja korjausvelan maksaminen. Suomella on kymmeniä miljardeja korjausvelkaa, mutta myös hyvinvointivelkaa.
Kansantalouden velkaa ei voi verrata kotitalouksiin.
– Leikkaava talouspolitiikka kurjistaa ja on lyhytnäköistä. Myös IMF:n ja OECD:n huippuekonomistit ovat elvyttävän talouspolitiikan kannalla, hän muistuttaa.
Uotila harmittelee, että elvyttävän talouspolitiikan kannatus leviää hitaasti.
– Tuntuu jopa omissa vasemmistoporukoissa olevan vaikea saada tätä viestiä läpi. Eurovelkaa voi kasvattaa, jos sen avulla hyvinvointi- ja korjausvelkaa maksetaan pois.
Feministinä
tasa-arvon puolesta
Kansanedustajana Uotila on taistellut myös sukupuolten tasa-arvon puolesta. Hän tunnustautuu feministiksi, mutta kammoaa vastakkainasettelua. Tasa-arvon toteutumisen hän näkee win – win -tilanteena, jossa molemmat sukupuolet voittavat. Esimerkkinä hän mainitsee laajasti hyväksytyn 6 + 6 +6 -perhevapaamallin.
– Jos vastuu perheestä ja vanhemmuudesta jakautuu tasaisemmin, tämä pehmentää myös työelämän roolimalleja. Tasa-arvon eteneminen perhevapaiden jakamisessa poistaa pelkoja nuorten naisten palkkaamisen tieltä, Uotila sanoo.
Niissä maissa, joissa on lakisääteisiä perhevapaita, miehet myös käyttävät näitä. Vapaaehtoisuuden kautta muutos etenee hitaasti. Esteeksi perhevapaiden etenemiselle hän näkee kustannukset.
– Näinä aikoina kaikki uudistukset, jotka maksavat, etenevät hitaasti.
Hän korostaa, että myös miesten asiat on oltava päätöspöydissä, jotta miehet saadaan tekemään tasa-arvopolitiikkaa.
– Miesten heikompi terveys, lyhyempi elinikä, pakollinen asevelvollisuus ja miesten epäoikeudenmukaiset kokemukset huoltajuuskiistoissa on tunnustettava.
Uotila liikkuu
kuten opettaa
Uotila tunnetaan urheilumiehenä. Hän on toiminut muun muassa Palloliiton varapuheenjohtajana, ollut pisimpään TUL:n hallituksen jäsenenä ja perustamassa ”omaa seuraa” Olarin Tarmoa. Hän puhuu kansalaisten liikuttamisen puolesta, vaikka urheilu on yhä enemmän viihdettä, ammattimaista rahan kautta tapahtuvaa toimintaa.
– Urheilu on innoittajana ja viihteenä paikkansa ansainnut, mutta minä korostan tätä vanhaa lähestymistapaa ”korkealle kansan kunto”. Yhteiskunnan tuen ehtona tulee olla, että lajiliitot ja lajit järjestävät matalan kynnyksen liikuntaa.
Uotilan mielestä urheilun perusta on kuntoliikunnassa ja harrasteliikunnassa, koska sieltä saadaan kansanterveydelliset vaikutukset.
– Yhteiskunnan tukea ei voi arvioida mitalien ja menestyksen kautta, Uotila painottaa.
Uotilla on takanaan maratoneja, hölkkää ja jalkapalloa. Hänellä on oma tapansa motivoitua lenkille. Yli kahden vuosikymmenen ajan hän on juossut kuvitteellisesti maapalloa ympäri. Viiden vuoden päästä hän aikoo kipata kuoharit Espoon Olarissa, neljännesvuosisadan ja 40 000 kilometrin juoksun jälkeen.
Kotona on karttapallo, jonka ympäri vedetty maalarinteippi kertoo Uotilan juoksureitin etenemisestä. Joulukuussa syntymäpäivä-haastattelun aikaan hän juoksi New Yorkin korkeudella kohti pohjoista.
– Pitää juosta läpyttää vielä 6 000 kilometriä tänne Suomeen, Uotila kertoo. Perille Espoon Olariin hän aikoo päästä ennen 65-vuotispäiväänsä.
uutiskirje 
