Yhä useampi suomalainen kuolee myöhäisvanhuudessa, sillä elämme pidempään lääketieteellisen kehityksen myötä. Äkkikuolemat ja nuorten kuolemat ovat vähentyneet.
– Pitkä ja hyvä vanhuus päättyy toivottavasti mahdollisimman monen kohdalla hyvään kuolemaan, professori Tiina Saarto Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta toteaa.
Saarto puhui laajan asiantuntijapiirin julkilausumasta, niin kutsutusta Konsensuslausumasta 2014 Lääkäripäivien seminaarissa Helsingissä viime viikolla. Lausuma käsitteli vanhuuskuolemaa.
Suomessa yli 90-vuotiaiksi elävien määrä on kuusinkertaistunut 1980-luvulta alkaen. Gerontologian professori Marja Jylhän mukaan 100-vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut kahdeksassa vuodessa ja 16-kertaistunut 30 vuodessa.
Vuonna 2012 yleisin kuolinikä oli 85-89 vuotta. Vuonna 1970 kuoli eniten 70-75-vuotiaita.
Tutkimusten mukaan joka toinen kohtaa kuoleman terveyskeskuksen sairaalaosastolla. On tyypillistä, että neljännesvuoden sisällä ennen kuolemaa hoitopaikkaa on vaihdettu muutamia kertoja esimerkiksi kodin ja terveyskeskuksen välillä. Kotona sinnitellään mahdollisimman pitkään.
Ikääntyneellä on itsemääräämisoikeus
Konsensuslausumassa tunnustetaan vanhuksen oikeudet ja tarpeet hoitopaikan ja hoitotavan suhteen.
– Vanhuksella tulee olla oikeus valita hoitopaikkansa, olipa se sitten laitos tai koti. Ikä ei kavenna itsemääräämisoikeutta, Saarto muistuttaa.
Toiveiden ja tahdon noudattaminen sekä yksilöllisyyden, kulttuuritaustan ja vakaumuksen huomioon ottaminen ilmaisee arvostusta. Myös potilaslaki velvoittaa kohtelemaan vanhusta kunnioittavasti.
– Kuoleva kaipaa kodinomaisuutta, viihtyisää ympäristöä, jossa on omia tuttuja esineitä ja saa olla omissa vaatteissaan, Saarto selventää.
Arkkitehti Helinä Kotilaisen mukaan Pohjoismaista Tanskassa ollaan pisimmällä saattokotien suunnittelussa. Hänen mukaansa rakennukset on suunniteltu siten, että vanhuksilla on mahdollisuus saada paljon päivänvaloa ja nähdä luontoa.
– Luonnonvalon on tutkittu vähentävän kiputuntemuksia jopa 22 prosenttia sekä masentuneisuutta. Lisäksi luonnonvalo edistää hyvää unta ja vähentää stressiä, Kotilainen kertoo.
Saattokodit on tehty myös akustisesti miellyttäviksi, sillä meluisa ympäristö aiheuttaa vanhuksille stressiä ja heikentää keskustelun ymmärrettävyyttä.
Myös hyvä ilmanvaihto edistää hyvää oloa ja helpottaa hengitystä.
”Kuolema voi olla myönteinen asia”
Kun kansalaisten elinikä pitenee, hoivaakin tarvitaan lisää. Ihanteeksi nähdään vanhuksen omatoimisuuden säilyttäminen ja kotona asuminen loppuun saakka.
– Vanhuus koetaan kielteiseksi, samoin kuolema. Tarvitsemme asennemuutosta, jonka myötä vanhuskuolema voi olla myönteinen asia, Saarto toteaa.
Hän korostaa, että henkilökunnan osaaminen on tärkeää parantumattomien sairauksien hoidossa ja saattohoidossa. Hoitokulttuurin olisi muututtava organisaatiolähtöisestä potilaslähtöiseksi.
uutiskirje 
