Jos jokin ei ole olemassa, siihen on pakko uskoa, koska sen olemassaoloa ei voi todistaa. Usko ei kuitenkaan ole olemassaolon heijastus, vaan usko on olemassa olemassaolon sijaan. Vaikka kristinuskolla ja islamilla on ollut syvällisiä vaikutuksia maailmaamme, mikään niiden perusoletuksista tai olettamuksista ei ole toteutunut. Ne ovat pysyneet elävän elämän ulkopuolisina illuusioina.
Näyttelijä Juhani Niemelää ovat askarruttaneet nämä ihmisen elämää suuremmat kysymykset. Hän toi Kajaanin Runoviikolla ensi-iltaan olemassaolomme suuria kysymyksiä pohtivan monologin Juhani Niemelän maailmankaikkeus. Esityksen hän suunnitteli yhdessä ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen kanssa.
Tunnin mittainen monologi koostuu muun muassa Aaro Hellaakosken, Lauri Viidan, Richard Dawkinsin ja Esko Valtaojan teksteistä.
Runoudessa keskeisiä teemoja ovat ihminen, maailma ja metafysiikka. Onko metafysiikka mahdollista ilman uskontoa, voiko tiede korvata metafysiikan, ja jos jumala olisi olemassa, mihin hän tarvitsisi meidän ihmisparkojen uskoamme? Onko tiedekin pohjimmiltaan ihmiskunnan taikauskoa omaan paremmuuteensa lopullisena korkeimpana lajina maan päällä?
Runoilija Aaro Hellaakoski oli myös tiedemies ja Lauri Viita oli rakennustyömies. Kumpi pääsi lähemmäs olemassaolomme totuutta?
Niemelä ei halua asettua kummankaan puolelle. Oman maailmankuvansa Niemelä myöntää lähentelevän eläintieteilijä ja evoluutiobiologi Richard Dawkinsin ja tähtitieteilijä Esko Valtaojan maailmankuvaa.
– Kosmologi Kari Enqvisthän pitää uskontoa jonkinlaisena virustautina ja varoittelee, että älkää hyvät ihmiset menkö sairastumaan moiseen. Hellaakoski tuo kyseiseen teemaan runollisen tyyneyden, vaikka hänen jumalkuvansa on ristiriitainen. Kenelle uskonto olisi ristiriidaton? Hellaakoski menetti sodassa uskonsa. Näyttelijänä minä luen ja tulkitsen toisten tekstejä, eli lainaan koko ajan toisilta. Olen eräänlainen sätkynukke.
– Richard Dawkinsin tekstit ovat erittäin mielenkiintoisia pohdittaessa mitä ihminen on. Aivot ottavat vastaan kuolemattomia kuiskauksia, ne antavat totuuden hengen. Tieto ei anna totuuden henkeä, mutta tietämättömyys aiheuttaa pahaa, ei tieto. Hellaakoski runoili: tuo kärsijän kouraan vaivas, näin syntyy taivas.
Totuuden ydin
Niemelä korostaa, että toinen ihminen ja dialogi on ainoa yhteys päästä lähelle totuutta. Eli totuus on toinen ihminen.
– Tukholmassa toimineelta spurgujen papilta Juhani Rekolalta olen oppinut tämän syvällisen totuuden. Tutkiessaan tähtitieteilijänä taivasta, saattaa lopulta menettää uskonsa Jumalaan. Tähdet ovat hyvin kaukana toisistaan, mutta muodostavat silti kokonaisen tähtitaivaan linnunratoineen. Me ihmiset olemme myös kaukana toisistamme, mutta kaikesta huolimatta me muodostamme yhdessä ihmiskunnan.
Niemelän mukaan metatiedosta tulee ajan oloon arkipäivän tietoa. Esimerkiksi Dante kuvasi Jumalaisessa näytelmässään oman aikansa maailmankuvaa. Teos kertoo enemmän ihmisestä kuin todellisesta taivaasta tai helvetistä.
– Ei siinä ihmisen ulkopuolelle kovinkaan paljon mennä. Myöhemmin Freud osoitti Danten kuvaamat näyt ihmisen psyyken toiminnoiksi. Nykyään taloustieteen nimissä esitetään asioita, jotka eivät ole tiedettä, vaan puhdasta taloususkontoa, usein vailla todellisuuspohjaa.
Leipä hinnalla millä hyvänsä
Kun puhe kääntyy teatterin puolelle, Niemelä innostuu, että ajattelu on mitä suurinta viihdettä.
– Ajatelkaa ihmiset, ja tuokaa ajatuksenne esiin. Pahinta on, jos teatteriesitykseen mennessä on jätettävä aivot narikkaan. Himphamppu ei tuota ajattelua, eikä uudista sitä. Oivaltamisen riemu on kaikenlaisen huuhaan vastakohta. Valitettavasti oivaltamista teatterissa yhä harvemmin näkee. Ja missä nykyinen työväenkulttuuri luuraa?
Niemelä sanoo tulevansa murheelliseksi katsoessaan nykypäivän uutisoinnin suhtautumista työväenluokkaan. Toisaalta työväenluokka on alistunut kohtaloonsa periaatteella: jostainhan meidän pitää leipärahat saada, vaikka hinnalla millä hyvänsä.
– Miksi esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa ei vaadita sellaisia laitteita työntekoon, ettei työntekijöiden tarvitse paskata ympäristöä? Sama pätee teatteriin. Pelätäänkö, että yleisö hylkäisi teatterin, jos siellä esitettäisiin yhteiskunnallisesti oivaltavia näytelmiä? Oivaltamisen ei tarvitse olla tosikkomaisuutta, päinvastoin.
Rakkaita pettymyksiä
Vieläkö Juhani Niemelältä irtoaisi filosofi Pekka Himasta kouluttavan vääpelin rooli Jouko Turkan näytelmässä Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa?
– En muista enää kyseisen vääpelin roolia kovinkaan hyvin, mutta parin kolmen viikon harjoittelun jälkeen se kyllä irtoaisi. Esitin kerran vääpelin monologin Tampereella Kätilöpäivillä ja kätilöille se oli käsittämättömän hauska. Sen sijaan kun esitin sen pari viikkoa myöhemmin liituraitaiselle miesyleisölle Hämeenlinnassa, kukaan ei nauranut. Ilmeistä oli luettavissa, että mitäs perkelettä tässä miehiä pilkataan. Toisin sanoen teatteriesityksen vastaanotto on aina asennekysymys.
Nykyisestä ajan hengestämme ei ole univormut kaukana. On sanottu, että tämä aikamme muistuttaa 1930-luvun äijäkulttuuria. Niemelää askarruttaa kysymys, miten nähdä oikein?
– Miten runoudessa ja näytelmissä voisi saada sanoman menemään perille? Jos kerrot vitsin väliin, yleisö saattaa hetkeksi terästäytyä vastaanottavaisemmaksi. Hiljaisuus auttaa myös näkemään. Itselläni on hieman vaikeuksia käyttää hiljaisuutta hyväksi, kun juttu lähtee oikein kulkemaan. Nykyään teatterissa huudetaan, tanssitaan ja melskataan liikaa.
Rauha ei kelpaa kaikille
Nykyinen militarismin nousu ei saa Juhani Niemelää innostumaan enempää kuin Nato-intoilukaan.
– Synnyin 17. kesäkuuta 1941 Kausalan Iitissä. Samana päivänä isäni joutui lähtemään sotaan. Olin 2-vuotias, kun isä tuli kotiin päähän haavoittuneena. Kouvolaa ja Kausalaa pommitettiin. Olen saanut elää 70 vuotta rauhanaikaa, ja se on maailman historiassa pitkä rauhan ajanjakso. Valitettavasti tämä rauha ei näytä kaikille kelpaavan. Usein tulee mieleen Paavo Haavikon runosäe:
Piiritti hiiri norsua, luottaen rottalaumaan.
Niemelä työskenteli näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa vuosina 1973–2008 ja Kajaanin Runoviikon taiteellisena johtajana 1989–94. Näyttelijän työ kutsuu yhä uusille estradeille, nyt maailmankaikkeus -esityksellä.
Juhani Niemelän esitys Maailmankaikkeus esitetään Tampereen Telakalla torstaina 15. tammikuuta klo 21.15.
uutiskirje 
