Ulosteiden kerääjät nousivat kapinaan Intiassa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Kun näkee Bittal Devin näppärät kädet kutomassa värikästä tilkkupeittoa, on vaikea uskoa, että samoilla käsillä on kerätty ulosteita käymälöistä vuosikymmenien ajan.

Savan kylässä Luoteis-Intian Rajasthanissa asuva Devi, 46, kuuluu kastittomien ryhmään, jonka kohtalona on ollut vessojen puhdistaminen. Usein naisten kontolle jäänyt työ on alkeellisten kuivavessojen tyhjentämistä ulosteista luudan ja pellinpalan avulla koriin, joka kannetaan pään päällä syrjemmälle tyhjennettäväksi.

Yhteiskunnan pohjalla oleville kastittomille on vuosisatojen ajan annettu tehtävät, joita ylempien kastien jäsenet kaihtavat. Kastittomista vähäarvoisimmat puhdistavat vessoja, viemäreitä, septitankkeja ja ojia ilman asianmukaisia varusteita.

Alussa oksetti

– Aloin 12-vuotiaana kulkea äitini mukana tyhjentämässä kylämme paremman väen vessoja, Devi kertoo. He kävivät päivittäin 15 talossa ja ansaitsivat viisi euroa kuukaudessa. Hindujen juhlapäivänä asukkaat lahjoittivat vanhoja vaatteitaan.

Syömisestä ei aluksi tullut mitään, Devi sanoo.

– Yökkäsin aina kun eteeni laitettiin ruokaa.

Pahempana hän koki kiusaamisen koulussa. Kastittomien lapsia haukuttiin haiseviksi ja heidät sijoitettiin istumaan kauas muista. Devi lopetti koulunkäynnin lyhyeen.

Työstä ei voinut kieltäytyä, koska ”sen vakuutettiin olevan osa historiaamme ja kohtaloamme”.

Kastisyrjintä kiellettiin 1955

Kastiin tai kastittomuuteen perustuva syrjintä kiellettiin Intian kansalaisoikeuslaissa 1955. Vasta syksyllä 2013 kiellettiin ihmisten palkkaaminen keräämään ulosteita käsin.

Lakien valvonta on lepsua, ja moni työstä kieltäytynyt on joutunut väkivallan ja karkotusuhan kohteeksi.

Kastittomien kansainvälisen solidaarisuusverkoston mukaan Intiassa on yhä 1,3 miljoonaa ulosteiden kerääjää, pääosin naisia.

Mitta täyttyi

Samassa kylässä asuva Rani Devi Dhela aloitti hänkin vessojen tyhjentämisen lapsena ja jatkoi sitä naimisiin mentyään, kun hänen miehensä menetti työnsä. Perheen lapsia kiusattiin koulussa äidin työn takia.

– Kun opettaja uhkasi juottaa happoa tyttärelleni, tajusin, että asioiden on muututtava. Laskin korini maahan ja päätin olla palaamatta työhön, vaikka kuolisin nälkään, Dhela kertoo.

Aluksi Dhela jäi taistelussaan yksin. Edes lähipiiri ei tukenut, vaan mies sukulaisineen hakkasi hänet.

– Ylempien kastien jäsenet polttivat majamme ja ilmoittivat miehelleni, että he ajavat meidät pois. Onneksi lapset puolustivat minua, Dhela kertoo.

Tukea löytyi

Lopulta Bittal Devi ja muutama muu kylän nainen liittyivät Dhelan kapinaan. He matkustivat lähikaupunkiin, jossa toimiva Jan Sahas -järjestö on taistellut ulosteiden keräämistä vastaan yli 17 vuotta.

Järjestön johtaja Jan Sahas kertoo, että Savan kylän poliisi ei edes ottanut vastaan naisten valituksia.

– Tarvittiin aluetason poliisilaitokselta lähetetty autosaattue kertomaan, että kyläläiset joutuvat vankilaan, jos eivät noudata ulosteiden keräämisen kieltävää lakia.

Ulosteiden kerääminen käsin loppui Savassa helmikuussa 2014. Jan Sahas on järjestänyt naisille työpaikkoja tie- ja siltatyömailla.

– Lisäksi tarjoamme ompelu- ja käsityökoulutusta ja opetamme laukkujen ja muiden tuotteiden valmistusta, kertoo Jan Sahasin perustaja Aashif Shaikh. Järjestö sanoo vapauttaneensa jo 17 000 naista vessatyöstä eri puolilla Intiaa.