Politiikalle on ominaista, että liikkeelle syntyy vastaliike. Tätä on ollut joskus vaikea uskoa, kun oikeiston voittokulkua on meilläkin jatkunut 30–40 vuotta ja vasta tällä vuosikymmenellä kokoomuksen vaikutusvalta saavutti huippunsa.
Yhdysvalloista lähteneen ja 1980-luvulla Eurooppaan saapuneen uusliberalismin saavutukset ovat kaikkien nähtävissä. Eurooppa on taloudellisesti kutistuva maanosa, työttömiä on miljoonia eikä investointeja ole. Eriarvoisuuden kasvu hirvittää jo valistuneimpia kapitalistejakin.
Vaikka kapitalismi ei kaivaisi omaa hautaansa, niin oikeistokomennolle tulee joskus vastaliike ja se joskus on ehkä juuri nyt. Suuntaa näyttävät oikeistolaisesta talouskurista pahimmin kärsineet äänestäjät. Kreikka vaihtoi 22 päivää kestäneessä vaalikampanjassa johtajansa ja seuraavana vuorossa on todennäköisesti Espanja. Ensin otamme Manhattanin ja sitten Berliinin, Espanjan suurimmaksi puolueeksi nousseen Podemosin Pablo Iglesias julisti Syrizan voitonjuhlissa Leonard Cohenin sanoin.
Oikeistokomennolle tulee joskus vastaliike ja se joskus on ehkä juuri nyt.
Syrizan vaalivoiton jälkeen ääni muuttui monessa kellossa. Suomalaiset elinkeinoelämää edustavat ekonomistit näyttävät entistä orvommilta ”vain kosmeettisia muutoksia” -lausuntoineen, kun kansainväliseksi valtavirran arvioksi näyttää muodostuvan se, että Syrizan vaatimuksissa onkin järkeä.
Troikan neuvottelijoihin kuulunut Kansainvälisen valuuttarahaston entinen Euroopan johtaja Reza Moghadam on nyt Financial Timesin mukaan sitä mieltä, että Kreikan julkinen velka pitäisi puolittaa.
Bruegelin tutkimuslaitosta johtava ja EU:n valtiovarainministerien neuvoston neuvonantaja Guntram Wolff on sitä mieltä, että Kreikan uuden valtiovarainministerin Janis Varufakisin ehdotuksessa on järkeä, kun tämä haluaa elvyttää maanosaa Euroopan investointipankin rahoituksella (HS 28.1.). Wolff pitää Syrizan ohjelmaa parempana kuin EU:n komission parhaillaan kaavailemaa investointiohjelmaa.
Kriittisimmät äänet eurooppalaista talouskuria vastaan ovat koko ajan kaikuneet ison meren takaa ja nyt Nobel-professorit Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat avoimesti iloinneet Syrizan voitosta. Krugman on tosin kysynyt, onko Syrizan ohjelma riittävän radikaali. Stiglitz sanoi maanantaina CNBC:n haastattelussa pitävänsä Euroopan ongelmana Saksaa, ei Kreikkaa.
Entä kääntyykö Suomi?
Suomi seuraa kansainvälisiä virtauksia usein vaalikauden verran jälkijunassa. Vasemmistoliitolla on mahdollista saada nostetta, jos Syrizan toimet alkavat näkyä nopeasti myönteisellä tavalla. Meillä kuitenkin kokoomuksen kannatuksen romahdus on kanavoitumassa pääosin keskustalle, joka keskiviikkona julkistamassaan vaaliohjelmassa lupaa tiukkaa menokuria ja menojen jäädyttämistä viime vuoden tasolle – siis sitä, mistä muualla Euroopassa pyritään nyt eroon.
uutiskirje 
