Viime kuukausina on käyty paljon keskustelua työttömyydestä, työttömyysturvasta, kuntien Kelan maksuosuuksista eli työttömyyssakoista, kuntouttavasta työtoiminnasta sekä muusta aktivoinnista ja kannustimista. Olen lukenut monta tutkimusta esimerkiksi työllistymisen esteistä ja niissä katsotaan asiaa lähes aina vain talouspolitiikan ja keppikannustuksen näkökulmasta. Käytännön elämän tilanteet puuttuvat niistä tyystin. Sekin harmittaa, että jotkut työttömät esiintyvät sosiaalisessa mediassa kuin edustaisivat kaikkia työttömiä, vaikka ymmärrettävästi katsovat asiaa vain omasta näkökulmastaan. Niinpä tässäkin keskustelussa on jäänyt kaikista heikoimmassa asemassa oleva työtön ilman suunvuoroa, sillä he harvoin ovat edes sosiaalisessa mediassa.
Vaikka työttömien kirjo tänä päivänä on todella lavea it-insinööristä aina vankilasta vapautuvaan tai työkykynsä täysin menettäneeseen pitkäaikaistyöttömään, heidät niputetaan yhteen.
Nyt pitäisi ymmärtää, että tarvitaan räätälöityjä palveluja ja jokaista ihmistä pitää kuunnella aidosti. TE-toimistolla ei ole siihen mitään mahdollisuuksia. Esimerkiksi Oulussa työllistymissuunnitelmia joudutaan tekemään puhelimitse, kun työttömiä on tullut niin paljon ja TE-toimistojen henkilöstöä on säästöjen nimissä leikattu. Lisäksi TEM on linjannut, että TE-toimistojen palvelut kohdistuvat lähinnä niihin, joilla on parhaat mahdollisuudet palata avoimille työmarkkinoille.
Liian usein käy niin, että työnhakija ei saa sellaista palvelua kuin haluaisi. Jos hän ei osaa pitää puoliaan, hän joutuu vääränlaisen aktivoinnin kohteeksi tai ei pääse vaikkapa kuntouttavaan työtoimintaan, vaikka haluaisi. Toiset joutuvat siihen, vaikka eivät lain mukaan siihen kuuluisi. Valitettavasti tilanne ei ole enää ainakaan TE-hallinnon, eikä kuntienkaan hanskassa.
n
Kunnat rypevät samassa ahdingossa. Kiristyvässä taloudessa ne joutuvat maksamaan sakkoja Kelalle pitkäaikaistyöttömyydestä. Oulu on budjetoinut 22 miljoonaa euroa sakkoa vuodelle 2015. Yhteistyö takkuaa kuntien, sote-kuntayhtymien ja ihmisistä etääntyvien TE-toimistojen välillä. Samanaikaisesti on menossa aina jossakin jokin hallinnon uudistus, joten vähäistenkin ihmisten aika menee kokouksissa istuessa.
Työllistämisestä kokonaisuudessaan on tullut byrokraattista pelleilyä. Rahaa palaa turhaan ja ihmisten luottamus järjestelmään horjuu. Tässä hässäkässä työllisyyden kuntakokeilussa yritetään keksiä jotain uutta, tosin TEM:n tiukassa otteessa.
n
Mitä pitäisi tehdä? Byrokratian poistamiseksi sosiaalinen työllistäminen pitäisi siirtää TE-toimistoilta kuntien tehtäväksi ja siirtää rahoitus korvamerkitysti kunnille. Avoimille työmarkkinoille työllistäminen voitaisiin siirtää Irlannin mallin mukaisesti kolmikantayhtiöille.
Vaalikeskustelijoille tiedoksi, lopetetaan byrokratiapelleily ja keskitytään olennaiseen.
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu ja työllisyysasioiden sekatyöläinen.
uutiskirje 
