Kreikkalaiset saivat, mitä halusivat: Syriza-puolueen valtaan ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
”Meillä on se etu, ettemme ole vielä myyneet sieluamme paholaiselle, emmekä aio niin tehdäkään.”
Näin tiivisti valtiovarainministeri Janis Varufakis Syrizan tärkeintä eroa Kreikan perinteisiin valtapuolueisiin.
Lontoon sopimuksen henkeä pitäisi noudattaa myös eurokriisiä hoidettaessa.
Kreikka ja kreikkalaiset eivät voi saada uutta alkua, ellei Kreikan valtavaa velkaa tavalla tai toisella järjestetä uudelleen. Joidenkin arvioiden mukaan Kreikka pystyy täyttämään nykyiset velvoitteensa. Tämä voi olla totta, mutta muuhun se ei sitten pystykään. Kreikan talous ei voi päästä jaloilleen, jos huomattava osa valtion tuloista täytyy käyttää velkojen hoitoon eikä talouden elvyttämiseen.
Syrizan keskeisenä tavoitteena on, ettei velanhoito estäisi vyönkiristyspolitiikasta luopumista eli elvytystä. Se ei vaadi velkojen anteeksiantoa vaan helpotuksia velanhoitomenoihin. Talouden elpyminen auttaisi myös velanhoitoa.
Syrizan helpotusten suuruudesta esittämä toive on tuntuva mutta ei kohtuuton. Se vastaa Suomen talouden kokoon suhteutettuna noin 6 miljardin euron suuruista vuosittaista helpotusta. Elvytykseen käytettynä rahamäärä olisi huomattava mutta ei epärealistisen suuri.
Puheenjohtaja Alexis Tsipras on useaan otteeseen todennut, että Kreikan velkaongelmaa hoidettaessa tulisi ottaa esimerkkiä siitä, miten Saksan velkoja hoidettiin toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1953 solmittu niin sanottu Lontoon velkasopimus sisälsi velkojen anteeksi antamisen lisäksi linjauksen jäljellä olevien velkojen velanhoitokulujen mitoituksesta. Sopimuksessa lähdettiin siitä, että velanhoitokulut pidetään kohtuullisina. Ne eivät saa alentaa velanmaksukykyä tulevaisuudessa.
Tsiprasin mukaan Lontoon sopimuksen henkeä pitäisi noudattaa myös eurokriisiä hoidettaessa. Voidaan tietysti sanoa, että poliittinen tilanne 1950-luvulla oli aivan toinen kuin nyt. Kylmän sodan kaudella kaikilla keskeisillä neuvotteluosapuolilla (Britannialla, Ranskalla, Yhdysvalloilla ja Saksan Liittotasavallalla) oli yhteinen tavoite vahvistaa Länsi-Euroopan taloutta. Toisaalta nytkin neuvotteluosapuolilla on yhteinen poliittinen tavoite: talous- ja rahaliiton koossa pitäminen.
Syrizan ehdotus velanhoitomenojen pienentämiseksi on tärkeä testi kaikille euromaille. Siihen suhtautuminen osoittaa, kuinka paljon euroalueelta löytyy sen säilymisen kannalta tärkeintä perusedellytystä: yhteisvastuuta.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 