Kadonneiden omaiset eivät luovuta Meksikossa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Meksikolainen kauppias Carlos Trujillo on etsinyt vuosikaudet neljää kadonnutta veljeään sairaaloista, ruumishuoneilta, vankiloista sekä laillisilta ja laittomilta hautausmailta.

Jesús ja Raúl Trujillo katosivat elokuussa 2008 eteläisessä Guerreron osavaltiossa. Luís ja Gustavo Trujillo nähtiin viimeksi Pueblan ja Veracruzin välisellä valtatiellä syyskuussa 2010.

– Virallinen tutkimus ei etene, vaikka sitä tekemään on määrätty neljä poliisia. Siksi minä jatkan omia tutkimuksiani enkä lopeta ennen kuin löydän heidät, Carlos Trujillo vakuuttaa.

Hän ja muut katoamaan pakotettujen henkilöiden omaiset perustivat helmikuussa järjestön, joka kantaa Trujillojen äidin María Herreran nimeä. Etsittäviä on tällä hetkellä 18, sillä omaiset ovat parin viime vuoden aikana löytäneet 6 kadonnutta elossa.

Huumesodan lieveilmiö

Katoamiset alkoivat yleistyä Meksikossa sen jälkeen, kun presidenttinä 2006–2012 toiminut konservatiivien Felipe Calderón julisti sodan huumekauppaa vastaan. Häntä seurannut puoluetoveri Enrique Peña Nieto ei ole kyennyt ratkaisemaan paisuvaa ongelmaa.

Kun Ayotzinapan opettajaseminaarista Guerreron osavaltiossa katosi viime syyskuussa 43 opiskelijaa, aihe nousi otsikoihin. Taustalta on paljastunut sotkuinen vyyhti huumekauppaa ja viranomaisten korruptiota.

Opiskelijoiden omaiset ovat jatkaneet etsintöjä, vaikka poliisi ilmoitti tammikuussa, että Guerreros Unidos -rikollisjärjestö tappoi nuoret ja poltti ruumiit.

Tilastojen mukaan Meksikossa katosi vuosina 2007–2014 yli 23 000 ihmistä. Tilastosta ei ilmene, mikä osuus katoamisista oli pakotettuja. Kansalaisjärjestöt arvioivat niiden määräksi 22 600.

Yksin ja yhdessä

Useimmista katoamisista syytetään huumekartelleja, jotka taistelevat kauppareiteistä Yhdysvaltain markkinoille. Toisinaan mukana on myös korruptoituneita paikallisia tai liittovaltion poliiseja.

Diana Garcían poika Daniel Cantú katosi helmikuussa 2007 Coahuilan osavaltiossa. Alueen kadonneiden omaiset perustivat jo 2009 oman järjestön, jonka etsittävien listalla on 344 henkeä.

García kertoo, että jokainen on aloittanut yksin oman tapauksensa parissa.

– Emme ymmärtäneet, mistä katoamisessa on kyse. Emmekä tienneet, että meillä on oikeus esittää vaatimuksia.

Järjestö on saanut osavaltiossa läpi lait, joista toinen mahdollistaa henkilön määrittelemisen poissaolevaksi katoamisen vuoksi ja toinen luokittelee pakotetun katoamisen rikokseksi.

Kansalaisten dna-pankki

Lisääntyneen kansalaisaktiivisuuden tuloksena on perustettu rikostekninen ja dna-pohjainen tietopankki.

– Tarkoitus on vauhdittaa tunnistamista suuressa mitassa. Tarvitaan kadonneiden rekisteri, geneettinen tietokanta sekä laittomista haudoista löydetyn materiaalin tietokanta, selittää järjestön perustajiin kuuluva Sara López.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Meksikon viranomaiset tekivät kadonneiden asiassa todella vähän ennen kuin Ayotzinapan tapauksesta nousi meteli.

– Tällä hetkellä minua eivät kiinnosta oikeus tai korvaukset. Haluan vain tietää totuuden: mitä pojalleni tapahtui ja missä hän on, Diana García sanoo.

– Etsin elävää poikaani, mutta tiedän, että nykyoloissa tulos voi olla toinen. Tämä vie varmasti vuosia, mutta en luovuta, hän jatkaa.