Elokuvan Biutiful (Espanja-Meksiko, 2010) hölmöltä kuulostava nimi saa luontevan selityksen, kun isä neuvoo tytärtään koulutehtävissä. Asia koskee englannin sanaa beautiful, kaunis.
Päähenkilö Uxbal (Javier Bardem) on kahden lapsen yksinhuoltaja, alkoholistiäiti on todettu tehtävään tunne-elämältään sopimattomaksi. Isän ja lasten suhde äitiin on silti läheinen. Kaikki asuvat monenlaisen inhimillisen kurjuuden täyttämissä Barcelonan köyhälistökortteleissa.
Miljöö on sellainen, että siitä syntyy kuin itsestään tavallista tiukkapotkuisempi perhedraama. Samalla Alejandro González Iñárritun ohjaama leffa laajenee rosoisen ilmeikkääksi suurkaupunkifilmiksi ja kriittiseksi ajankuvaukseksi.
Rodrigo Prieton erinomainen käsivarakuvaus liikkuu tapahtumien hermolla ja iholla. Tarina nähdään pitkänä takaumana. Kehämäinen rakenne täsmentää osaltaan tapahtumien rankkaa logiikkaa ja kohtalonomaisuutta.
Päähenkilö on pikkurikollinen ja omanlaisensa hyväntekijä, muun ohessa kotikulmiensa erityistietäjä, jolle on kysyntää hautajaissa: Uxbalin uskotaan saavan yhteyden vainajiin. Tässä suhteessa mies operoi katolisuuden luvatulla maaperällä.
Vähemmän luvattuja ovat aikamme maalliset järjestelyt, katutason kapitalismin käytäntö
lieveilmiöineen. Biutiful kuvaa ihmisiä, joita koetellaan rankimman kautta – he ovat aikamme kahlehdittuja. Tältä pohjalta päähenkilön vahvaa oikeudentajua testataan eri käänteissä ja eri muodossa.
Uxbal on itsekin kärsivä, hieman jeesusmainen hahmo. Mies uurastaa kaikkein lyödyimpien parissa parastaan antaen eikä valita pahimmassakaan paikassa. Kuvaan sopii, että punaisena lankana kulkee sovituksen teema. Asia kulminoituu Javier Bardemin ääntä ja vimmaa, mutta myös hiljaista huutoa tihkuvassa roolityössä.
Espanjassa harmaa talous on tunnetusti vahvoilla. Kuvioon kuuluvat laittomat maahanmuuttajat. Leffa antaa varteenotettavan kuvan aikamme eurotodellisuudesta siten kuin se voidaan laadukkaassa yhteiskuntakriittisessä draamassa tehdä. Tässä Biutiful tulee lähelle belgialaisten Dardenne-veljesten elokuvia Lapsi (2005) ja Kaksi päivää, yksi yö (2014).
Meksikolaisohjaaja Iñárritulle tyypillisesti tarinan inhimillinen kosketuspinta-ala on tavanomaista verrattomasti laajempi. Vankka yhteiskunnallisuus ja intiimi yksilötaso kohtaavat latinalaisella intohimoisuudella.
Biutiful. Yle Teema keskiviikkona klo 21.45
uutiskirje 
