Puu pelasti perheen tulvan alta

Nepalilainen perheenäiti Raj Kumari Chaudhari vaeltaa joka aamu kotikylänsä laidalle kiittämään rukouksilla valtavaa mangopuuta. Se pelasti hänen perheensä tulvalta viime elokuussa.

Monsuunisateiden aiheuttama vedenpaisumus hävitti Keski-Nepalissa Bardiyan alueella sijaitsevan Padnahan kylän elokuun puolivälissä. Kun vesi hyökyi kylään, Chaudhari ja hänen miehensä koppasivat kolme lastaan syliinsä ja juoksivat.

Kylän reunalla heille selvisi, ettei vettä pääsisi pakoon. Onneksi edessä levittäytyi suuri mangopuu, johon oli helppo kiivetä. Muutamassa minuutissa oksille kapusi 11 muutakin kyläläistä, jotka joutuivat viettämään puussa vuorokauden ennen kuin vesi alkoi laskea.

Bardiya kuuluu viime vuoden tulvien kovimmin koettelemiin alueisiin Nepalin keskilännessä. Viranomaisten mukaan vahinkoja kärsi 93 000 ihmistä, 32 kuoli ja 13 on yhä kateissa. Chaudharien kotikylässä kovia koki liki 5 000 henkeä.

Mitatun historian pahin vuosi

Nepalia koettelivat viime vuonna kirjatun historian tuhoisimmat luonnonkatastrofit. Sisäministeriön mukaan kuolleita oli 492 ja koteja vahingoittui 37 000.

Asiantuntijat moittivat Nepalin hallitusta katastrofien huonosta jälkihoidosta.

– Hallituksella ei ole suunnitelmia pelastuneiden uudelleenasuttamisesta, sanoo tulvien ja maanvyöryjen asiantuntija Madhukar Upadhya.

Kun itäisen Nepalin Koshijoki tulvi 2008, maahan perustettiin koulutuskeskus katastrofien varalle. Poliisi ja armeija ovat saaneet omat katastrofiyksikkönsä. Mutta painopiste on nyt pelkästään pelastustoiminnassa, jälkihoito puuttuu, Upadhya sanoo.

Orjuudesta kurjuuteen

Chaudharit ja valtaosa heidän naapureistaan kuuluvat Länsi-Nepalin alkuperäisväestöön, tharu-kansaan. He työskentelivät orjuuden kaltaisissa oloissa vuoteen 2002, jolloin sortava kamaiya-järjestelmä kiellettiin lailla.

Vapautus vei Chaudhareilta kodin, kun isännät häätivät heidät mailtaan. Vasta kaksi vuotta sitten valtio asutti perheen Padnahaan.

– Asunnon rakentaminen oli hidasta, ja lapset alkoivat vasta tuntea paikan kodikseen, kun tulva vei kaiken, Chaudhari suree.

– Menetimme talomme ja tavaramme, mutta meille jäi sentään maa, jolle palata, yksi kyläläisistä toteaa. Monelta nepalilaiselta on kadonnut myös maa tulvissa ja maanvyöryissä.

Sama voi toistua

Padnahan talojen jälleenrakennusta avustivat Pelastakaa lapset -järjestö ja valtion hätäapuohjelma, jossa tarjotaan työtä 13 päiväksi reilun kolmen euron päiväpalkalla.

Chaudhari on istuttanut vihanneksia pihalleen, mutta hän pelkää, että kaikki voi taas tuhoutua seuraavalla monsuunikaudella.

Hän kohdistaa katseensa etäällä siintävään mangopuuhun ja lausuu:

– Me olemme tottuneet aloittamaan alusta, mutta toivon, ettei tyttärieni tarvitsisi käydä läpi tätä samaa yhä uudelleen.