Keski-Intiassa sijaitsevan Bhopalin kaupungin katastrofi alkoi joulukuussa 1984, kun yhdysvaltalaisen Union Carbiden hyönteismyrkkytehtaasta pääsi ilmaan valtava myrkyllinen kaasuvuoto. Vakavia silmä-, iho- ja keuhkovaurioita aiheuttavaa metyyli-isosyanaattia sisältäneelle kaasulle altistui puoli miljoonaa ihmistä. Levitessään myrkkykaasu tappoi välittömästi tuhansia ihmisiä, ja joidenkin arvioiden mukaan onnettomuuden jälkeisinä vuosina kuolonuhreja oli jopa 25 000.
– Enää ihmisiä ei kuole myrkyn vaikutuksiin kuin välillisesti, mutta moni on kroonisesti ja parantumattomasti sairas. Bhopalissa syntyy muuta Intiaa enemmän vaikeasti kehitysvammaisia lapsia, kertoo Bhopalin elämää dokumentoinut valokuvaaja Alex Masi.
Myös ympäristötuho jatkuu. Maaperään on haudattu hyönteismyrkkytehtaan jätteitä, joiden kautta taas monsuunisateet ovat imeytyneet pohjavesiin saastuttaen ne. Vuosien varrella alueen asukkaat ovat juoneet tätä myrkyllistä vettä. Valistusyrityksistä huolimatta kaikkein köyhimmissä perheissä saastunutta vettä käytetään edelleen.
Bhopalin onnettomuuden aikaan italialainen Masi oli vasta pikkulapsi. Hän matkusti alueelle ensimmäistä kertaa vuonna 2009 ja järkyttyi siitä, kuinka monet perheet edelleen elävät kaasuvuodon kammottavien vaikutusten varjossa. Masi alkoi kuvata alueen ihmisiä ja heidän arkeaan. Bhopalin toiseksi katastrofiksi nimetyn projektin kuvat on nyt esillä Suomessa osana Poliittisen valokuvan festivaalia.
Tuhon rinnalle toivon tarina
Neljännesvuosisata myrkkyvuodon jälkeen Bhopalissa tapahtui taas jotain, tavallaan kovin pientä, mutta muutaman ihmisen elämän kannalta merkittävää: Alex Masi otti kuvan pienestä Poonam-nimisestä tytöstä leikkimässä monsuunisateessa. Masi oli tutustunut Poonamin perheeseen käydessään kuvaamassa hänen kehitysvammaisena syntynyttä veljeään.
Kuva herätti kiinnostusta kansainvälisestikin, ja ruotsalainen Photographers Give Back Award antoi Masille 5 000 euroa Poonamin ja hänen perheensä auttamiseksi.
– Sovimme perheen kanssa, että minä hallinnoin rahoja, ja niiden avulla perheen tytöt saavat käydä koulua eikä heitä naiteta nuorina, Masi kertoo.
Palkintorahojen loputtua Masi on rahoittanut tyttöjen koulunkäyntiä myös myymällä kirjojaan ja valokuvavedoksiaan. Viime vuonna Masi aloitti joukkorahoituskampanjan, jonka kautta saatujen varojen avulla nyt 13-vuotias Poonam ja hänen 14-vuotias Jyoti-siskonsa voivat jatkaa opintojaan ja Masi heidän elämänsä dokumentointia.
Masi kuvaa edelleen myös myrkkykaasun vaikutuksia alueella, mutta Poonamin tarinan parissa hän aikoo jatkaa vielä vähintään kymmenen vuotta – kunnes tytöt ovat aikuisia. Monet alimpien yhteiskuntaluokkien tytöt Intiassa eivät saa samoja mahdollisuuksia ja oikeuksia kuin perheen pojat. Poonamin ja Jyotin Masi sen sijaan toivoo koulutuksen kautta kasvavan vahvoiksi ja itsenäisiksi naisiksi, yhteiskunnan tasavertaisiksi jäseniksi.
– Poonamin tarinan poliittinen sanoma on toisenlainen kuin tuhokuvilla, sillä hänen kuvansa kertovat toivosta. Silti Poonamin ja Bhopalin katastrofin kuvissa on tavallaan kyse samasta asiasta: heikoimpien oikeuksien puolustamisesta, Masi sanoo.
Aktivisti ja valokuvaaja
Masin toiveissa on myöhemmin myös perustaa kansalaisjärjestö. Hän tahtoo yhdistää työssään aktivismin ja valokuvauksen, sillä kuvaamisessa hänelle tärkeintä on tiedon välittäminen ja vaikuttaminen.
– Tahdon ottaa kuvia, jotka liikuttavat ja koskettavat ihmisiä ja saavat heidät toimimaan paremman maailman puolesta, Masi sanoo.
Poliittisuus kuvissa merkitsee Masille ennen kaikkea kantaaottavuutta. Hän ei usko, että yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvissä tapauksissa valokuvaaja voisi olla täysin puolueeton.
– Itse valitsen puoleni oman moraalikäsitykseni perusteella, ja päädyn yleensä pitämään juuri sen kaikista heikoimman puolta.
Bhopalin tapauksessakin Masi uskoo voivansa kuvillaan vaikuttaa tilanteeseen, kenties jopa painostaa niitä, jotka ovat vastuussa. Valtavasta vuosia sitten tapahtuneesta vuodosta ei ole juuri jaettu korvauksia tai tuomioita. Union Carbide -yhtiötä ei ole enää olemassa, vaan yhdysvaltalainen monialayritys Dow Chemical osti sen vuonna 2001. Dow Chemical taas kiistää vastuunsa onnettomuudesta, eikä suostu maksamaan korvauksia uhreille tai puhdistamaan maaperää myrkyistä.
Masin haluaa kuvillaan muistuttaa, että taistelu ei ole ohi, eikä Bhopalia saa unohtaa. Onnettomuuden seuraukset sekä ihmisiin että ympäristöön jatkuvat.
– Bhopalin tilanne ei kosketa vain paikallisia, yhdysvaltalaista Dow Chemicalia tai Intian hallitusta. Tässä globaalissa maailmassa me kaikki olemme vastuussa maapallostamme.
Poliittisen valokuvan festivaali: Kolmanteen polveen. Näyttely Suomen valokuvataiteen museossa 30.1.–12.4.2015. Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1G, 00180 Helsinki.
uutiskirje 
