Iso luuta on lakaissut ranskalaisfilmin Delicatessen – Herkuttelijoiden yö (Delicatessen, 1991) näyttämön tuhon maisemaksi. Se rajautuu valtaosin yhteen kerrostaloon. Sen puitteissa käy melkoinen vilske.
Marc Caron ja Jean-Pierre Jeunet’n ohjaama leffa on loistavan mielikuvituksellinen musta fantasiakomedia. Absurdit käänteet ja surrealistinen perinne elävät vahvoina. Jokainen kohtaus on kuin oma draamansa. Tilannekomiikka on hauskaa ja paikoin nerokasta. Todella mahtava on episodi, jossa tuhdin pariskunnan kiihtyvä hetakan vongutus rinnastetaan muihin tapahtumiin ja niiden synnyttämiin ääniin eri puolilla taloa.
Lisäväriä tuovat unet ja eläimet, etenkin sammakot – tarinassa kohtaavat ranskalainen herkkusuuperinne ja elokuvallinen fantasia kaikin maustein.
Visuaalisesti Delicatessen on upea kokemus, kiitos huimien lavasteiden ja Darius Khondjin mestarillisen kuvauksen. Taidokkaita otoskohtaisia kompositioita ja villejä kamera-ajoja riittää ilman ylensyönnin makua. Innoitusta tuntuvat antaneen osaltaan amerikkalaisen Terry Gilliamin elokuvien visioinnit.
Delicatessen on myös persoonallisten kasvojen täyttämä ensemble-filmi. Romanttinen polte on entisen taitelijan (Dominique Pinon) ja hänen sellistityttönsä (Marie-Laure Dougnac) hennoilla harteilla.
Delicatessen – Herkuttelijoiden yö. Yle Teema perjantaina klo 21.30
uutiskirje 
