Jan Guillou etenee kunnianhimoisen Suuri vuosisata -suurtyönsä kolmannessa osassa maailmansotien väliseen aikaan. Kirjan päättyessä ollaan seurattu norjalaisten Lauritzenin veljesten vaiherikkaita elämänvaiheita ensimmäisen maailmansodan päättymisestä aikaan, jolloin Saksa armeijan hyökkäys Puolaan merkitsi toisen maailmansodan alkamista.
Veljeksistä vanhin Lauritz on asettunut perheineen Ruotsiin Saltsjöbadeniin, Afrikan sodasta palaava Oscar ja Englannista katkerin mielin lähtenyt Sverre Berliiniin. Liikeasioiden vuoksi veljesten elämä on elämää kahdessa kulttuurissa. Saksassa tekevät natsit nousua valtaan. Ruotsissa eletään nousevan sosialidemokratian aikaa.
Teoksen kehyksenä on näin kahden erilaisen yhteiskunnan kuvaus. Kirjailija vie sitä aikaisemmasta tuotannostaan tutulla omaperäisellä tavallaan. Eurooppa ennen toista maailmansotaa avautuukin kirjassa elävästi ja yksityiskohtia myöten (etenkin niiden ansiosta) kiinnostavasti.
Veljekset lähipiireineen joutuvat maailmanmenon muuttuessa uusiin elämäntilanteisiin. Sopeutuminen on toisille helpompaa, toisille kaikkea muuta. Tapahtumat pakottavat kaikkia tarkistamaan kaikkivoipaisiksi luulemiensa elämänohjeiden paikkansapitävyyttä.
Lauritzin ja tämän saksalaisen ja vasemmistohenkisen äidin jälkeläisen, Haraldin kehityksen kuvaukset ovat teoksen ehkä kaikkein paras esimerkki Guilloun kyvystä elävään kerrontaan. Haraldin valinnat ovat ristiriidassa hänen läheistensä ajatusmaailmojen kanssa. Hän etsii kahden kulttuurin ristipaineissa omaa paikkaansa ja päätyy valinnassaan äärimmäisyyksiäkin hyväksyväksi SS-upseeriksi.
Teoksessa käsitellyt historiavaiheet ovat ennen Guillouta innostaneet useita ”oikeita” historioitsijoita. Vaiheet on muistelmoitukin moneen kertaan. Guillou onkin pitänyt lähtökohtanaan sitä, että historian suurten tapahtumien lopputulokset tiedetään. Hän ei ole katsonut asiakseen enää kertoa miten niihin päädyttiin.
Guillou kiinnittää romaanihenkilöidensä vaiheiden kautta lukijan huomion itse tähdellisiksi katsomiinsa tapahtumiin. Kirjasarjaa kokonaisuudessaan voi pitää kirjailijan kommentointina 1900-luvun vuosista Euroopan historiassa. Siitä, millä puolella hän itse on ei jää epäselvyyttä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, sotaintoilu ja rasismi ovat asioita, joita hän vastustaa.
Kytkösaineksena kehittämänsä veljestarinan ja todellisuuden välillä Guillou ottaa tarinaansa mukaan oikeita henkilöitä historiasta. Esimerkkinä tästä käy Bertolt Brechtin osuus. Hänen vaiheensa tuovat veljesten elämästä kerrontaan yhteydet näiden vaimoihin.
Taiteilijan vapauksien käyttäminen ovat keino, joilla Guillou on tässä välttänyt päälleliimaantumisen uhat. Samoin häneltä jää kompastumatta historiasta kirjoittamisessa aina peikkona piileviin kaavamaisuuksiin. Tylsyydetkin loistavat sen vuoksi poissaolollaan.
.Kirjasarjan kolmannenkin osan luettuani olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että Jan Guillou ansaitsee työstään komean kiitoksen. Hän tuo tuotannollaan lisää jäseniä historiasta kiinnostuvien, ja sitä myötä maailmanmenoa ymmärtävien joukkoon.
Jan Guillou: Punaisen ja mustan välissä. Suuri vuosisata, osa 3. Suomentanut Taina Rönkkö. Like 2014. 377 sivua.
uutiskirje 