Elokuvassa Kalervo Palsa ja kuriton käsi (2014) on alusta pitäen rempseä meininki. Se saa jatkossa groteskia lisäväriä siihen malliin, että tekee mieli turvautua fraasiin ”ei kaikkien makuun”.
Ohjaaja Pekka Lehto on töissään keskittynyt henkilömuotokuviin värikkäistä ja kiistellyistä persoonista. Andy McCoyn, Aira Samulinin ja Anneli Auerin seurassa Kittilän legendaarinen taiteilija Kalervo Palsa (1947–1987) on monessakin mielessä omaa luokkaansa.
Lehdon opus taiteilee vaihtelevin tuloksin faktan ja fiktion välimaastossa. Runko on fiktiivisen näytelmäelokuvan, jossa kehyskertomuksena toimii Lappiin siirretty länkkärimaailma. Näiltä osin jälki on aika kömpelöä. Elokuvassa Palsan monipuolisuus taiteilijana ehkä ulkoistetaan, mutta ei latistaen.
Tuloksena on julmanhauska koukkaus maailmaan, jossa pohjoisen rähjäinen arki, unet ja monen sortin mielikuvituksen lento yltyvät kohtuullisen villiksi. ”Kuriton käsi” kokee kovia New Yorkin reissulla seksiklubilla.
Palsa itse määritteli taiteensa fantastiseksi realismiksi. Maalauksissa on nähty myös surrealismia, naivismia ja primitivismiä. Lopussa nähdään valaiseva kierros Palsan tuotannon parissa. Osa maalauksista on todella vaikuttavia ja kiehtovia, etenkin omakuvat.
Janne Reinikainen hoitaa pääroolin hyvin muutenkin kuin esittävyyden suhteen.
Kalervo Palsa ja kuriton käsi. TV1 sunnuntaina klo 21.05
uutiskirje 
