Italialaisen Luchino Viscontin esikoisohjauksen Riivaajat (Ossessione, 1943) pohjana on amerikkalaisen James M. Cainin rikosromaani Vahinko ei tule kello kaulassa. Sen myöhemmät Hollywood-versiot tunnetaan nimellä Postimies soittaa aina kahdesti.
Jenkkiversiot eivät pärjää Viscontin opukselle, sillä se on ratkaisevasti vivahteikkaampi ja moniulotteisempi elokuva.
Peruskuvio on kylläkin sama. Salskea kulkuri (Massimo Girotti) saapuu tienvarren bensa-asemalle ja sen yhteydessä olevaan kahvilaan. Tulijan ja paikan nuoren emännän (Clara Calamai) välille syttyy kiihkeä suhde. Lihavaa isäntää ei enää tarvita.
Tarinaan hahmottuu useampikin eroottisviritteinen ihmissuhdeasetelma. Niissä ovat tunnistettavissa myös Viscontin omat homoseksuaaliset intressit.
Naisella on leffassa pitkään paikka tarinan ”demonina” ja miesten keskeisen solidaarisuuden tuhoajana. Tämä esitetään tarinan käänteissä särmikkäästi. Kohtalo pitää tiukoissa pihdeissään keskushenkilöitä, vapautus tuntuu tulevan vasta kuolemassa.
Elokuvan tuolloisen mittapuun mukaan rujoa arkisuutta paheksuttiin avoimesti. Fasistinen hallinto jopa tuhosi filmin negatiivin, mutta Visconti onnistui säilyttämään kopion.
Riivaajat. Yle Teema sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 
