Viisi vuotta sitten, toukokuussa 2010 päättyi työväenpuolueen 13 vuotta jatkunut valtakausi Britanniassa. Tony Blairin ”Uusi Labour” oli voittanut vuoden 1997 vaalit menemällä niin oikealle, että konservatiiveilta loppui tila.
Mutta nyt oli Uuden Labourin eväät syöty. Alkuaan niin dynaaminen Blair oli alkanut näyttää liukkaalta kieroilijalta, häntä vuonna 2007 puolueen johtajana ja pääministerinä seurannut Gordon Brown jäyhältä ja vanhanaikaiselta.
Konservatiiveilla sen sijaan oli tarjota jotain uutta. Nuorekas David Cameron näyttäytyi ”ihmiskasvoisena konservatiivina”, joka toi puolueeseen sosiaalisen vastuun leimaa.
Sosiaaliturvasta säästetyt rahat on toisella kädellä annettu parempiosaisille.
Kahden suuren puolueen takana kilvoitteli liberaalidemokraatit. Myös sillä oli nuorekas johtaja Nick Clegg, ja puolue näytti menevän monissa linjauksissaan vasemmalta ohi Uudesta Labourista.
Konservatiivit voittivat vaalit, mutta eivät saaneet enemmistöä parlamenttiin. Tilanne ratkaistiin Britanniassa poikkeuksellisella tavalla muodostamalla koalitiohallitus konservatiiveista ja liberaalidemokraateista.
Ja siitä tuli kylmää kyytiä. Kansainvälinen finanssikriisi antoi ihanan tekosyyn sille, että sateisilla ja sumuisilla saarilla alkoi todellinen leikkausvimma ja köyhien kyykyttäminen.
Britannia ei ole koskaan lakannutkaan olemasta luokkayhteiskunta, mutta Cameronin hallitus on tuonut joissakin suhteissa suorastaan viktoriaanisen ajan takaisin.
Margaret Thatcher ei olisi ikinä pystynyt siihen, mihin Cameron ja hänen valtiovarainministerinsä George Osborne. Yksityistämistä on viety aloille, joihin edes Thatcher ei uskaltanut kajota (esimerkiksi julkinen terveydenhoito, posti ja pelastuspalvelu).
Sosiaalinen puhdistus
Cameronin hallitus on leikannut sosiaaliturvasta 21 miljardia puntaa (punnan kurssi on 1,40 euroa). Pääministerin mielestä leikkaukset ovat olleet ”kohtuullisia”, ja hän on erityisesti suojellut ”köyhimpiä ja haavoittuvimpia” (BBC 15.4.).
Läheskään kaikki eivät ole samaa mieltä.
Parlamentaarinen komitea totesi maaliskuussa, että leikkausten vaikutuksista on tehtävä riippumaton selvitys. Kyselytutkimuksen mukaan leikkaukset eivät kansalaisten mielestä edistä työllistymistä ja ne jakautuvat epäreilusti. Leipäjonoissa kävijöiden määrä on kasvanut valtavasti.
Vuonna 2012 säädettiin perhekohtainen katto sosiaaliturvalle. Tämä on ajanut monilapsisia perheitä ahdinkoon. Arvostelijoiden mielestä se on vastoin YK:n lasten oikeuksien sopimusta.
Toinen suuri uudistus oli niin sanottu bedroom tax, jolla leikataan ”etua” niiltä kunnallisissa asunnoissa asuvilta, joilla katsotaan olevan liikaa asuinpinta-alaa. Uudistus on parissa vuodessa ajanut lähes 10 000 perhettä kodeistaan.
Koska varsinkaan Lontoossa kohtuuhintaista asumista ei vapailla markkinoilla ole, tämä yhdessä muiden leikkausten kanssa on alkanut johtaa Lontoon ”sosiaaliseen puhdistukseen”.
Erityisen kovasti bedroom tax kohtelee vammaisia, joita on kaksi kolmasosaa sen kohteista. Myös vammaisten sosiaaliturvan ehtoja on kiristetty.
Nuoret köyhtyneet
Tärkeimmät sosiaaliturvan muutokset astuivat voimaan vuonna 2013, eikä niiden sosiaalisista vaikutuksista yleensä ole vielä kattavaa arviota.
John Hillsin johtama London School of Economicsin ryhmä julkaisi maaliskuussa laajan tutkimuksen, mutta sen luvut loppuvat vuoteen 2013.
Kun otettiin asumiskulut huomioon, pienenivät reaalitulot lähes kaikissa tulonsaajaryhmissä verrattaessa vuotta 2013 vuoteen 2007.
Hillsin tutkimuksen mukaan työelämän, verotuksen ja sosiaaliturvan uudistukset ovat heikentäneet erityisesti nuorten asemaa – samalla kun he ovat koulutetumpia kuin koskaan aikaisemmin.
Alle 30-vuotiaiden keskimääräiset reaalitulot olivat viidessä vuodessa pudonneet peräti 18 prosenttia. Ikäluokassa 20–vuotiaat oli täysipäiväistä työtä tekevien osuus pudonnut 10 prosenttia miehissä ja 8 prosenttia naisissa. Nollatuntisopimukset ovatkin yksi Britannia kuumista kysymyksistä.
Parhaiten pärjäsivät hyvätuloiset 60 vuotta täyttäneet miehet, joiden reaalitulot kasvoivat 10 prosenttia.
Myös palkkojen epätasa-arvo miesten ja naisten välillä on kasvanut.
Rangaistusten uhka
Arvostelijoiden mukaan köyhyydestä on jälleen tullut Britanniassa rangaistava teko. Cameronin hallitus heristää sanktioiden keppiä kansaa kannustamaan.
Neljän viikon sosiaaliturvakarenssin voi saada pienistäkin muotovirheistä. Tämä liittyy vuoden 2013 uudistukseen, jossa yhdistettiin kuusi sosiaalitukea – muun muassa työttömyysavustus, asumistuki ja lapsilisä – yhdeksi tukimuodoksi.
Epäilyksiä vahvisti Channel 4:n maaliskuussa esittämä ohjelma, jossa toimittajat seurasivat sosiaalitoimiston työtä Boltonissa. Toimisto näytti toimivan tarkoituksella asiakkaiden etua vastaan ja parhaansa mukaan välttämään, että asiakkaat saisivat tietoa heille kuuluvista etuuksista.
Ohjelmassa eräs virkailija selitti, että viraston koko toiminta-ajatus on rankaiseminen. Alan ammattiliiton mukaan johto painostaa työntekijöitä täyttämään karenssiin asetettavien ”kiintiöt”. Jos tästä kieltäytyy, työntekijöitä uhataan jopa palkan menetyksellä.
Hyväosaisille lisää
Sosiaaliturvasta säästetyt rahat on toisella kädellä annettu parempiosaisille keventämällä tuloverotusta ja leikkaamalla yhtiöveroa. Itse asiassa valtion kokonaismenot ovatkin vähentyneet Cameronin kaudella vain 3 prosenttia.
Sunday Timesin mukaan Britannian tuhannen rikkaimman ihmisen varallisuus on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2009.
Pienituloisimmat ovat hyötyneet jonkin verran siitä, että verottoman tulon alarajaa on nostettu. Tutkimusten mukaan kuitenkin valtaosa veronkevennysten hyödystä on mennyt ylimmille tulonsaajaryhmille.
Cameronin mukaan järjestelmä palkitsee aina työnteosta. Kuitenkin 13 miljoonasta köyhyysrajan alla elävästä britistä suurin osa on työssäkäyviä köyhiä. Syntyneet uudet työpaikat ovat ennen kaikkea matalapalkkaisia töitä.
Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Simon Wren-Lewis teki tyrmäävän yhteenvedon Cameronin leikkausten talouspoliittisista seurauksista vasemmistolaisessa New Statesman -lehdessä viime viikolla. Hänen mukaansa leikkaukset ovat aiheuttaneet huomattavaa haittaa taloudelle.
Wren-Lewisin mukaan mikään ulkopuolinen tekijä ei pakottanut Britanniaa leikkaamaan. Velkaantumista ei toki voi jatkaa loputtomasti, mutta vuosi 2010 oli huonoin mahdollinen ajankohta aloittaa leikkaukset.
Britannian talous on vuodesta 2013 lähtien elpynyt, ja Cameron on markkinoinut tätä hallituksen suurena menestyksenä. Wren-Lewisin mukaan tämä on suuri hämäys. Talous olisi elpynyt paljon nopeammin ilman leikkauksia.
Wren-Lewisin mukaan Cameron on kuitenkin saanut hyvin läpi viestinsä, jonka mukaan hallituksen päätehtävä on pienentää julkisia menoja. Tässä on oma roolinsa medialla ja sen asiantuntijoina käyttämillä Lontoon Cityn pankkiekonomisteilla.
Leikkaukset jatkuvat
Cameron on ilmoittanut, että jos konservatiivit voittavat tämän päivän vaalit, sosiaaliturvan leikkauksia jatketaan 12 miljardilla punnalla vuoteen 2019 mennessä. Työväenpuolueen mukaan tämä taannuttaisi Britannian sosiaaliturvan 1930-luvun tasolle.
Työväenpuolue ei tee radikaalia irtiottoa leikkauksista, vaan lupaa vain vähän pienempiä leikkauksia. Pääministeriehdokas Ed Miliband on sitoutunut leikkaamaan julkisia menoja leikkauksiin vaalikauden jokaisena vuotena, ja ne voivat hänen mukaansa kohdistua kaikkeen muuhun paitsi kouluihin, terveydenhuoltoon ja kehitysapuun.
Skotlannin kansallispuolue SNP on luvannut vaatia leikkausten lopettamista koko Britanniassa hintana vähemmistöhallituksen tukemiselle. Puolueen esittämät konkreettiset linjaukset eivät kuitenkaan viittaa tähän suuntaan.
uutiskirje 
