Menetetyt vuosikymmenet
Brasilian 2000-luvulla puhjennutta intoa aloittaa megaluokan rakennushankkeita selittää osittain se, että sijoitukset infrastruktuuriin olivat Latinalaisessa Amerikassa lähes olemattomia 1900-luvun lopulla. Puhutaan kahdesta menetetystä vuosikymmenestä.
Brasiliassa ei tuolloin rakennettu öljynjalostamoja. Niiden tarvetta vähensi kasvipohjaisen etanolin läpimurto polttoaineena. Lopulta autokannan moninkertaistuminen ja teollisuuden kasvu kuitenkin pakottivat lisäämään jalostamokapasiteettia.
Myöskään isoja vesivoimaloita ei ole valmistunut sitten vuoden 1984, jolloin maan suurimmat yksiköt avattiin Itaipússa Paraguayn rajalla ja Tucuruíssa pohjoisessa Amazoniassa.
2000-luvun alun laman jälkeen talouskasvu vauhditti myös Brasilian energiahankkeita – ja loi pohjan laajalle korruptiolle, jonka seurauksista nyt kärsitään. (IPS)
Brasilian valtion öljy-yhtiön Petrobrasin korruptioskandaali horjuttaa koko maan taloutta. Suurhankkeiden hyytyminen vaarantaa monen työpaikan.
Petrobras myönsi vuoden 2014 tilinpäätöksessään, että se menetti korruption vuoksi nykykurssilla laskettuna lähes kaksi miljardia euroa. Maan valuutan, realin, devalvaatio söi yhtiön osakkeiden arvosta yli 13 miljardia euroa.
Lisäksi Petrobrasin maine on tahriutunut ja luottokelpoisuus heikentynyt maailmanlaajuisesti. Yhtiön vireillä olleista kaupoista ja hankkeista moni jää toteutumatta.
Poliisin ja verottajan tutkimusten mukaan lahjukset muodostivat kolme prosenttia kauppasummista, joista Petrobras sopi 27 yrityksen kanssa vuosina 2004–2012.
Yhtiön alamäkeen vaikuttivat myös virheet ja väärät päätökset, joissa olivat osallisina lukuisat poliitikot, kuten maata vuosina 2003–2011 johtanut presidentti Luiz Inácio Lula da Silva ja tämän seuraaja Dilma Rousseff. Molemmat edustavat työväenpuoluetta.
Rahapula tuo potkuja
Petrobrasin osakeromahdusta vauhditti erityisesti kaksi Lulan aloittamaa suurhanketta: Abreu e Liman öljynjalostamo Koillis-Brasiliassa ja petrokemiallinen kompleksi Rion osavaltion Itaboraíssa.
Abreu e Liman ensimmäinen vaihe valmistui ennen skandaalia 2014 ja saatiin toimimaan, mutta sen hinta nousi kahdeksankertaiseksi. Yhteistyökumppaniksi otettu Venezuelan öljy-yhtiö ei maksanut sovittua 40 prosentin osuuttaan.
Itaboraíssa Petrobras luopui vuonna 2014 petrokemian tehtaan rakentamisesta ja päätti keskittyä jalostamoon. Siitä sanotaan olevan valmiina 82 prosenttia, mutta yhtiöllä on vaikeuksia rahoittaa loppua. Se voi tietää potkuja tuhansille työntekijöille ja konkursseja alihankkijoille.
Petrobrasin ahdinkoa on pahentanut raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan jyrkkä lasku. Lisäksi polttoainetta on myyty kotimaassa tuetuilla hinnoilla inflaation hillitsemiseksi.
Myös telakat kuihtuvat
Kriisi ulottuu myös laivanrakennusteollisuuteen, joka on laajentunut täyttääkseen öljyteollisuuden tarpeita.
Alan arvion mukaan telakat voivat irtisanoa 40 000 henkeä, jos kriisi pitkittyy. Laivanrakennus heräsi likimain kuolleista muutama vuosi sitten, kun Atlantin syvyyksistä löydettiin merkittäviä öljyvaroja, joita Petrobras aikoi hyödyntää.
Nyt yhtiö on perunut myös aikeet kahden suuren jalostamon rakentamisesta koillisiin Cearán ja Maranhãon osavaltioihin. Maanhankintoihin ja valmisteluihin oli jo sijoitettu yli 800 000 euroa.
Infrahankkeet jäissä
Lulan kaudella Brasilian valtio hyötyi talouskasvusta ja kiihdytti sitä rakentamalla rauta- ja maanteitä, siltoja sekä biovoimaloita. Moni hanke on pantu jäihin kasvun hyydyttyä.
São Francisco -joen virtaaman lisäämiseksi kuivassa Koillis-Brasiliassa suunniteltu valtava kanava-, tunneli- ja patorakennelma on jo viivästynyt vuosia, ja kustannukset ovat liki tuplaantuneet.
Jäädytykset ja lykkäykset ovat arkea myös yksityisen pääoman urakoissa, kuten Transnordestinon ja Oeste-Esten ratahankkeissa.
Suunnittelu- ja laskuvirheiden ohella hankkeita on paikoin vaikeuttanut alkuperäisasukkaiden ja ympäristöviranomaisten vastustus.
Menetetyt vuosikymmenet
Brasilian 2000-luvulla puhjennutta intoa aloittaa megaluokan rakennushankkeita selittää osittain se, että sijoitukset infrastruktuuriin olivat Latinalaisessa Amerikassa lähes olemattomia 1900-luvun lopulla. Puhutaan kahdesta menetetystä vuosikymmenestä.
Brasiliassa ei tuolloin rakennettu öljynjalostamoja. Niiden tarvetta vähensi kasvipohjaisen etanolin läpimurto polttoaineena. Lopulta autokannan moninkertaistuminen ja teollisuuden kasvu kuitenkin pakottivat lisäämään jalostamokapasiteettia.
Myöskään isoja vesivoimaloita ei ole valmistunut sitten vuoden 1984, jolloin maan suurimmat yksiköt avattiin Itaipússa Paraguayn rajalla ja Tucuruíssa pohjoisessa Amazoniassa.
2000-luvun alun laman jälkeen talouskasvu vauhditti myös Brasilian energiahankkeita – ja loi pohjan laajalle korruptiolle, jonka seurauksista nyt kärsitään. (IPS)
uutiskirje 
