– Palkat eivät nouse ja leikkaukset kohdistuvat aina ja iankaikkisesti pienituloisiin ja muihin vähävaraisiin eli köyhä köyhtyy entisestään. Totesihan vastikään muun muassa Etla:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä suuressa viisaudessaan, että valtion menojen kolmen miljardin säästöt pitäisi ottaa jäädyttämällä muun muassa eri etuuksien indeksejä eli käydä kaikkein pienituloisimpien kukkarolla.
Näin sanoo kankaanpääläinen jalkinetyöntekijä Anita Kangas, työpaikkansa luottamusmies. Kankaanpään jalkinetyöväen ammattiosastossa oli parhaimmillaan yli 500 jäsentä.
– Jalkinealalla on valitettavasti menossa saattohoito, kun vertaa vanhoihin hyviin aikoihin. Vuonna 1983 Kumi- ja Nahkatyöväen liitossa oli 15 900 jäsentä. Nyt jalkinealalla työskentelee noin tuhat henkeä. Kato on ollut viisitoistakertainen, Kangas vertaa.
Kyllä yleissitovat työehtosopimus- raamit pitää olla pohjalla.
Nuorena ei ujosteltu
Kankaan mielestä hyvän luottamusmiehen on oltava luonteeltaan diplomaattinen ja neuvottelukykyinen, että pärjää siinä välissä, kun kumpikaan osapuoli ei ole koskaan tyytyväinen.
– On osattava tehdä kompromisseja, ilman sitä taitoa ei pärjää. Kun itse olin 18-vuotiaana Reimalla osastoni luottamusmiehenä, sain sieltä hyvän opin. Työntekijöitä oli silloin satoja ja urakalla tehtiin töitä. Silloin sitä nuorena ja rohkeana ei ujostuttanut mennä pomon luokse ja sanoa suoraan, miten asiat pitää tehdä ja heti.
Poliittinen kädenvääntö syö ay-liikkeessä Kankaan mukaan liikaa vähäisiä voimavaroja ja uuvuttaa aktiivisesti toiminnassa mukana olevia.
– Jos jollakin on hyvä idea, se ei olekaan hyvä, jos se tulee väärältä puolelta. Yhteisten etujen ajamista ei pidä pilata turhalla politikoinnilla. Sitä minä en ymmärrä, että sosiaalidemokraateista toinen puoli on työläisten puolella, ja toinen puoli ei. Kerran eräs demarinainen sanoi minulle, että se on epäluottamuslause työnantajaa kohtaan, jos työpaikalle valitaan luottamusmies.
Ammattiliiton jäsenenä 43 vuotta
Vuonna 1957 syntynyt Anita Kangas on kotoisin Kankaanpäästä. Hän asuu viikot Kankaanpäässä ja viikonloput miehensä kanssa Harjavallassa. Työuransa aikana hän on kuulunut Kemianliittoon, Tevaan, Kenkä- ja Nahkaliittoon, ja nyt TEAMiin.
– Jalkineita olen tehnyt 33 vuotta. Liitossa olen ollut 15-vuotiaasta saakka. Jo kotona opetettiin, että liittoon kuulutaan. Monta konkurssia olen ehtinyt nähdä näiden vuosien aikana. Menin 15-vuotiaana koulusta suoraan Kankaanpäässä Männistön Paavolle harjoittelijaksi. Välillä olin Reimalla viisi vuotta. Kävin kaksi reissua Lahdessa Mono Oy:llä. Sellent Oy:llä olen työskennellyt kymmenen vuotta.
– Meitä on viisi työntekijää. Tytäryhtiö Systeri Oy myy mittatilaussandaaleja, jotka me sitten valmistamme.
– Myönteistä elämässäni on se, että olen saanut olla töissä yli 40 vuotta, vaikka jalkinealan työpaikat ovat Kankaanpäässäkin reilusti vähentyneet.
Kotimaisuus ykkössijalle
Mitä mielestäsi seuraisi, jos oikeiston ja työnantajien haave toteutuisi, ja yleissitovien työehtosopimusten sijaan työ- ja palkkaehtojen sopiminen siirtyisi työpaikkatasolle?
– Kyllä ainakin pienillä työpaikoilla työntekijät olisivat silloin lirissä pahan kerran, koska työnantajia on kaiken näköisiä ja tapaisia. Jos jokainen työntekijä joutuisi neuvottelemaan palkastaan ja työehdoistaan nenätysten työnantajan kanssa, palkat maksettaisiin pärstäkertoimen mukaan. Kyllä yleissitovat työehtosopimusraamit pitää olla pohjalla.
Kotimaisuus luo työpaikkoja, joten Kankaan mukaan mahdollisimman monet kenkäparit pitää tehdä kotimaassa.
– Alamme osaajia on vielä, mutta keski-ikä on jo reilusti yli 50 vuotta. Osaaminen jalkinealalta uhkaa kadota kohta kokonaan. Kankaanpään kurssikeskuksessa voi suorittaa alan ammattitutkinnon. Tehdastyöhön sieltä ei kuitenkaan valmistuta, ja suurin osa tutkinnon suorittaneista menee joko suunnittelijoiksi tai itsenäisiksi suutareiksi.
Kankaan mielestä enää ei pidä tehdä heikennyksiä työehtoihin.
– Pekkaset meiltä jo vietiin, kun siirryttiin 7,5 tunnin työpäiviin. Entä miten päättäjät kuvittelevat alamme työntekijöiden jaksavan olla töissä 68-vuotiaiksi? Itsellänikin alkaa olla jo kaikenlaista remppaa, enkä voi kuvitella tekeväni kenkiä lähes 70-vuotiaaksi. Tämä 43 vuoden työrupeamani alkaa minusta tuntua jo ihan riittävältä.
lehti 