– Miksi meidän pitää maksaa vedestä, jota ympäristömme tarjoaa yllin kyllin, ihmettelevät pienviljelijät Chilen eteläosissa. Maan pohjoisosissa yksityistettyä vettä ei enää riitä viljelijöille.
Talonpoikien mielestä veden pitäisi olla julkista omaisuutta, mutta Chilessä se yksityistettiin jo Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikana vuonna 1980.
Pitkässä ja kapeassa Chilessä on kosolti vettä, mutta se jakaantuu epätasaisesti. Pääkaupunki Santiagon eteläpuolella vettä riittää yli 10 000 kuutiota asukasta kohti, mutta pohjoisessa jäädään alle 800 kuutioon.
Vuoden 1980 perustuslaki julisti veden yksityisomaisuudeksi, ja vesilain mukaan valtio saa luovuttaa vesivarat yritysten käyttöön maksutta ja määräämättömäksi ajaksi.
Ainutlaatuinen ratkaisu
Pelisäännöt sanelee vapaa markkinatalous: vesioikeuksia voi vapaasti myydä, ostaa ja liisata ilman velvoitteita huolehtia esimerkiksi asukkaiden juomaveden tarpeista.
– Chile on yksityistänyt vesivarat ja vesihuollon ainoana maana maailmassa, sanoo Veden, maan ja ympäristön puolustusliikkeen pääsihteeri, agronomi Rodrigo Mundaca.
Koska Chilen laki erottaa veden ja maan omistuksen toisistaan, maanomistajilta puuttuu vettä ja päinvastoin, Mundaca selittää.
Pinochetin aikaan vesioikeudet jaettiin kuluttaviin ja ei-kuluttaviin. Jälkimmäisiä hyödyntävät lähinnä vesivoimalat, ja niistä 81 prosenttia on ollut vuodesta 2009 italialais-espanjalaisella Enet-Endesa-yhtiöllä, hän jatkaa.
Vettä kuluttavista oikeuksista 73 prosenttia on maataloudella, 12 teollisuudella, 9 kaivosteollisuudella ja 6 prosenttia vesi- ja viemärilaitoksella.
Kuuma ympäristökysymys
– Pohjois-Chilen kylät taistelevat kaivosyhtiöiden kanssa vedestä, Keski-Chilessä vastassa on agribisnes ja etelässä vesivoimalat sekä metsäyhtiöt, Mundaca selittää.
– Vesi on tämän maan kuumin ympäristökysymys. Viljelijät ovat menettäneet sen takia maitaan ja esimerkiksi Petorcan kunnassa on nyt yli 3 000 naista, joiden miehet ovat joutuneet jättämään tilansa ja lähtemään työnhakuun muualle, hän jatkaa.
Chilen kuluttajajärjestön mukaan käyttöveden hinta on noussut yksityistämisen myötä huimasti. Se arvioi korotusten olleen vuoden 1998 jälkeen monin paikoin 100–200 prosenttia.
Chilen vesilakiin on pitkin matkaa tehty muutoksia, joiden tarkoituksena on ollut loiventaa sen eriarvoistavia ja ympäristövaikutuksia. Nytkin kongressin alahuone pohtii uudistuksia, jotka turvaisivat välttämättömän vedensaannin ja muuttaisivat ikuiset oikeudet määräaikaisiksi.
Muutokset eivät kuitenkaan vaikuta jo myönnettyihin, eivätkä varsinkaan kaivosteollisuuden vesioikeuksiin. Perustuslain kohtaan, joka määrittelee veden yksityiseksi, ei myöskään olla puuttumassa.
uutiskirje 
